torstai 12. maaliskuuta 2015

Tauteja ja kotilomaa

Juuso toipuu hurjaa vauhtia, mutta ihan ongelmitta ei olla tältä reissulla selvitty. Torstaina Juuso jäi nukkumaan kun lähdin Mäkkäritalolle nukkumaan. Aamulla kuuntelin, että Joona yskii ja päätettiin, että parempi, kun Joona ei sinä päivänä tule sairaalalla käymään ollenkaan. Juuson huoneeseen päästyämme saatiinkin sitten kurjia uutisia. Juuson huonekaverille oli iskenyt RSV ja he siirtyisivät infektio-osastolle. Juuso jäi K4:lle eristyksiin, eli lyhyeksi jäi ilo leikkiosastosta. Juusolta otettiin perjantaina ja lauantaina RSV-näyte ja molemmet näyttivät negatiivista. Ei Juuso mitenkään kipeänä muutenkaan tuntunut olevan, ruoka maistui ihan normaalisti.
Eristys ei sitten harmittanut ihan niin paljon, kun Juuso sai ison läjän leluja huoneeseen ja patjan lattialle leikkimistä varten. 
 
Tällä systeemillä mentiin tiistaihin asti ja siinä kohti ruvettiin puhumaan uudestaan siitä leikkiosastostakin jo. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kuitenkin iski uusi tauti. Joona alkoi aamuyöllä oksentaa täällä Mäkkäritalolla. Tehtiin Jukan kanssa yöllä sellainen työnjako, että Jukka hoitaa Joonan ja minä Justuksen. Yritettiin tällä tavoin estää Justusta saamasta pöpöä. Soitin jo heti yöllä osastolle ja pyysin sanomaan Juusolle aamulla, että ei päästä katsomaan. Sovittiin siinä, että soittelen aamupäivästä sitten, että mitäs seuraavaksi.

Soitin aamupäivällä osastolle ja hoitajan kanssa pohdittiin vaihtoehtoja. Todettiin, että olisi parasta, kun Jukka ja Joona lähtisivät kotiin. Kerroin, että siinä vaiheessa ongelmana on sitten se, että mä jään tänne Justuksen kanssa kahdestaan ja osastolla on vierailukielto sisaruksille. Hoitaja totesi, että tässä tapauksessa voidaan meidän kohdalla tästä joustaa koska Juuso on huoneessa yksin ja Justus on niin pieni, että ei vielä koske mihinkään. Keskiviikko menikin sitten tällaisissa tunnelmissa.
  
Torstaina menin jälleen Justuksen kanssa osastolle. Juuso voi hyvin ja viimeinenkin dreeni oli saatu irroitettua. Hetken päästä tuli kuitenkin hoitaja sanomaan, että meidän on poistuttava. Justus ei saa tulla osastolle. Kuulemma samat säännöt kaikille ja sen takia meidän kohdalla ei voida tehdä poikkeusta. Kieltämättä tämä selitys tuntui vähän ontuvan, kun juuri edellisellä viikolla oli toisen perheen kohdalla tehty poikkeus ja kun silloin kysyin asiasta sain vastauksen, että heillä on vähän erilainen tilanne ja sen takia he ovat poikkeuksellisesti saaneet vauvalle vierailuluvan. Siinä vaiheessa tuo "samat säännöt kaikille" kuulosti omaan korvaan lähinnä "halutaan tehdä teidän elämä nyt vaan vaikeaksi", vaikka eihän se tietenkään kenenkään tarkoitus ole missään vaiheessa ollut. Parhaaksi näkemällään tavalla kaikki ovat varmaankin toimineet. Se ei kuitenkaan omaa oloa siinä kohti lohduttanut. Lähdettiin sitten samantien leikkiosastolle. Itse olin todella väsynyt siinä kohti ja pääsi itku. Tiesin kuitenkin, että Juusolle ne yhteiset iltatoimet ovat olleet todella tärkeä juttu ja, että juuri iltaisin Juuso kovasti ikävöi.

Leikkiosastolla ehdittiin olla tunti, kun Juuson piti jo lähteä keuhkokuvaan. Siinä vaiheessa lähdin itse sitten Mäkkäritalolle syömään ja nukkumaan. Oma fiilis oli todella kurja. Yksin vieraassa kaupungissa ja tietäen, että Juuso ikävöi illat. Ja muutenkin ihan sen varassa, että ehtiikö joku hoitaja kuskaamaan Juusoa leikkiosastolle. Hoitajan kanssa oli ollut puhetta, että he selvittävät onko Juuson suhteen tehty mitään kotiutumissuunnitelmia, mutta siinä vaiheessa kun lähdin Mäkkitalolle, ei vielä kukaan tiennyt mitään. Päiväunien jälkeen soi puhelin. Osastolta soitettiin, että suunnitelma olisi seuraavanlainen: saisin hakea Juuson yöksi "kotilomalle" Mäkkäritalolle. Aamulla pitäisi olla verikokeissa sairaalalla ja niiden jälkeen saisin ottaa Juuson loppupäiväksi taas "kotilomalle". Perjantaina aamulla sitten keuhkokuvaan ja jos se on ok, niin saamme lähteä kotiin. Tänään kotilomalainen kävi jo vähän tuossa pihalla keinumassa. Nyt sitten jännityksellä odotellaan huomista ja sitä keuhkokuvaa. Kotiinlähtöön kun ei täällä kannata uskoa, ennenkun se tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti