Tämän blogin puolella on tullut vietettyä melkoista hiljaiseloa. Oikeastaan se kertoo siitä, kuinka vähän JuuJuun sydänvika arjessamme näkyy. (Sitä muuta arkea on tullut sitten tuonne Satua-blogin puolelle päivitettyä tasaisesti)
Toukokuussa JuuJuu täytti viisi vuotta. Synttäreitä juhlittiin samalla isoveljen 7v synttäreiden kanssa.
Toukokuussa kävimme myös jälleen lastenkardiologin kontrollissa ja siellähän oli kaikki oikein hyvin. Se on aina niin outoa nähdä saturaatiomittarin näyttävän iloisesti 98-99 lukemia. Hurjaa. JuuJuu on päättänyt aloittaa isoveljensä kanssa syksyllä judon ja tähän kardiologi totesi, että antaa mennä vain. Omasta mielestäni tempperamenttinen JuuJuu ja judo kuulostaa lähinnä yhtälöltä, missä on katastrofin ainekset kasassa, mutta kokeillaan.
JuuJuu kävi nyt myös niissä neuropsykologisissa tutkimuksissa, mistä mainitsin jo aikaisemmin. Ensin oli kaksi kertaa psykologin arviot ja myöhemmin käynti neurologilla. Molemmat olivat sitä mieltä, että kaikki näyttää olevan aika hyvin ja ikätasolla. Toimintaterapiaa jatketaan nyt ainakin tämä maksari loppuun ja toimintaterapeutti tekee sitten arviot jatkosta. Myös jo aikaisemmin sovittua käyntiä puheterapeutille neurologi piti hyvänä ajatuksena, sillä äänteiden puuttumisen takia JuuJuun puhe on hetkittäin vähän epäselvää. Kuitenkaan mitään säännöllistä psykologin tai neurologin seurantaa ei tarvita, vaan voidaan kääntyä sitten koulupsykologin puoleen, jos eskarivuonna jotain huolta ilmenee.
JuuJuun jaksaminen on kyllä parantunut niin hurjasti. Tänään juoksenteli isoveljensä perässä pari tuntia pitkin pihoja ja pari viikkoa sitten käytiin 2,5km kävelylenkillä, ilman mitään hankaluuksia. Oikeastaan ainoat asiat, missä JuuJuun sydänvika nyt näkyy, on Disperinit dosetissa ja se, että JuuJuun unentarve on aika iso. Mutta muuten meidän reippaalla päiväkotilaisella menee oikein hyvin.