Kontrollikuulumiset

Niin joo lupasin niitä kontrollikuulumisia. Eipä siellä oikeastaan mitään uutta. Verenpaineet oli hyvät, saturaatio oli jopa parempi, kuin puoli vuotta sitten (81->87) ja kasvanutkin Juuso oli. 94cm pitkä ja 13,3kg oli painoa.

Sydäntilanne niin hyvä, kun vain voi olla. Seuraava kontrolli puolen vuoden kuluttua ja silloin ruvetaan laittelemaan lähetettä Helsingin suuntaan. Totesi kardiologi, että "...ei kaikilla ihan näin hienosti mene..."

Päivähoitoasioihin pyysin kommenttia ja kuulemma Juuson voi huoletta viedä päiväkotiin. Ja koska se olisi nyt kuitenkin se paras vaihtoehto Joonan kannalta, niin varmaankin tässä sitten olen piakkoin yhteydessä päivähoidonjohtajaan ja voi olla, että pojat siirtyvät jossain vaiheessa sitten päiväkotiin tai ryhmikseen.

Semanttis-Pragmaattinen kielihäiriö

Jotenkin tuntuu, että tämä blogi tulee jatkossa käsittelemään vähän enemmän molempia poikiani. Joonan kohdalla foniatri siis vilauttelema diagnoosi oli semanttis-pragmaattinen kielen erityisvaikeus (SPD). Googletin ja löysin selventävän käännösartikkelin. Se löytyy TÄÄLTÄ.

Kaikki kohdat eivät Joonaan täsmää. Esimerkiksi Joona kyllä osaa odottaa vuoroaan ja vastavuoroiset leikit (kuten pallon heittely toiselle) onnistuvat. Joona myös tuntui ymmärtävän plussan käsitteen. Mutta kysymyssanat kuten "millainen" ovatkin sitten jo ihan liian abstrakteja.

Joonan kohdalla tämä polku tähän asti on mennyt kutakuinkin niin, että puhumaan Joona oppi myöhään. Ensimmäinen sana (äiti) tuli 1,5 vuoden iässä. Ensimmäinen kahden sanan lause tuli kun ikää oli 2 vuotta ja 2 kk. Se oli "Tuutu ikkee". Ensimmäinen kolmen sanan lause tuli marraskuussa 2011, kun olimme Juuson Glennin takia Mäkkäritalossa. Joona kysyi "Mittä kokotii-i on?".

Kun Joona oli kolme, sanoin neuvolassa, että mielestäni Joonan puhe ei ole ikätasolla. Terkkari puhui vain, että jos Joona on menossa syksyllä hoitoon, niin homma korjaantuu ehkä sillä. Pojat menivät marraskuussa 2012 perhepäivähoitajalle ja helmikuussa 2013 kävi kelto tekemässä kettu-testit Joonan kanssa. Niiden perusteella Joona sai kiireellisen lähetteen puheterapiaan. Puheterapia aloitettiin huhtikuussa ja se on jatkunut sieltä viime viikkoon asti. Nyt ollaan tauolla, mutta puheterapia tulee jatkumaan. Mahdollisesti vuosia.

Jo kolmannellä käynnillä puheterapeutti rupesi puhumaan foniatrille lähettämisestä. Myös mahdollisesta tarpeesta päästä toimintaterapeutin arvioon oli puhetta. Tällä viikolla meillä sitten oli se foniatri-käynti ja tosiaan tällä hetkellä näyttää, että diagnoosiksi olisi tulossa tuo SPD. Kuitenkin ensi vuonna ollaan vielä menossa psykologin  ja toimintaterapeutin arvioon. Niiden pohjalta varmaan tehdään sitten lopullista diagnoosia. C-lausunnon foniatri aikoi kirjoittaa, eli saadaan lähteä hakemaan myös Joonan diagnoosin perusteella vammaistukea. Alinpaan pitäisi olla perusteet.

Tänään on sitten taas Juuson sydänkontrolli. Tulen kertomaan kuulumisia sieltä ehkä tänään tai huomenna.

Foniatri-reissua

Vika, häiriö, ongelma, viivästymä, c-lausunto, tuen tarve, vammaistuki....

Vaikka asiat tietää, silti kuulostaa karulta kuulla ne lääkäriltä. Joonalle on tulossa nyt sitten joku diagnoosi. Erityinen puheen kehityksen häiriö. C-lausuntoa on tulossa siitäkin, eli vammaistukea saa hakea nyt sitten myös Joonasta. Päivähoitokuvioihin on tulossa muutoksia nyt ainakin. Niistä lisää sitten tuonnempana.

Kaikki oli tiedossa ja silti tässä on sulattelemista. Lauantaina sitten Juuson sydänkontrolliin. Toivottavasti sieltä nyt ei tule kovin paljon sellaisia uutisia, mitä pitäisi sulatella.

Kuuri loppui

Ne näpyt hävisivät aamuun mennessä, joten ei se sitten varmaan allergiaa ollutkaan. Lääkkeitten antaminen Juusolle on ihan kamalaa puuhaa. Se inhoaa sitä ihan todenteolla ja saa paniikkihepulit aina kun pidetään väkisin kiinni. Tosin nyt kun noita antibiootteja on viikon verran annettu, alkoi homma sujumaan jo sen verran, että paniikkihepulin tilalle tuli vain "eieieiei minä en halua!!!"-raivarit. Siis selkeästi enää homma tympäs, ei enää pelottanut. Ja no siihen se kuuri sitten loppui. On tuo muksu kyllä vähän paremmassa kunnossakin jo.

Voihan näppy...

Nyt se mukula sitten vielä on varmaan allerginen jommalle kummalle niistä antibiooteista... Ku nyt taas tietäis mitä sillekkin asialle pitäisi tehdä... Näppylöitä selässä ja mahassa. Blaah...

Päivystysreissua

Juuso on ollut jo monta viikkoa tosi räkäinen. Varmaan jotain kuusi tai kahdeksan viikkoa. Käytiin viime perjantaina sitten terveyskeskuksessa. Kaikki oli ok, joten lääkäri totesi, että virustautia. Sanoi kuitenkin, että jos nousee kuume, niin sitten ottaa uudestaan yhteyttä.

Hain tänään poikia hoidosta ja hoitaja sanoi mitanneensa Juusolta kuumeen. Oli 37.7. Kotona en pystynyt mittaamaan, kun on toinen mittari hukassa ja toinen rikki. Yritin sitten soittaa terveyskeskukseen ja ensimmäistä kertaa ikinä, en meinannut päästä läpi. 15min odottelun jälkeen sitten vastattiin ja todettiin, että "Täällä on päivystys enää 10min, joten ei oikein voida ottaa tänne". Eli soittoa sinne 50km päähän yhteispäivystykseen sitten. Saatiin sinne aika kuudeksi.

Mentiin sinne, odoteltiin joku ehkä 20min jonka jälkeen tultiin ottamaan labrat. Sitten taas odottelua. Odotellessa Juuso leikki palikoilla ja kun se homma kyllästytti, katseltiin kuvia puhelimesta. Tämän jälkeen päästiin lääkärille ja lääkäri pisti lähetteen keuhkokuvaan. Lääkäri antoi myös pienen tarran Juusolle. Sitten lähdettiin Juuson kanssa käymään röntgenissä keuhkokuvassa. Sinne piti kävellä keltaista viivaa ja Juuso teki sen tunnontarkasti. Ensin käveltiin siellä röntgenissä vähänä liiankin pitkälle, mutta lopulta sitten päästiin oikeaan tutkimushuoneeseen ja kuva saatiin otettua. Juuso sai palkinnoksi reippaudesta kaksi tarraa. Sitten tultiin takaisin päivystykseen odottelemaan.Odotellessa syötiin M&M karkkeja ja pelattiin Angry Birdsiä.

Päivystävä lääkäri sitten katsoi, että kauhkokuvassa on jotain suttua, joka voi viitata keuhkokuumeeseen ja sanoi, että sisätautilääkäri katsoo vielä. Lisää odottelua. Tässä välissä löydettiin laatikosta Muumeja ja niitä Juuso sitten kantoi sylin ja pöydän väliä varmaan parikymmentä minuuttia. "Äiti minkä Uuto hauaa? Uuto hauaa Muumipappa. Äiti kato. Muumipappa lättee tänne pöyälle!" Näin kannettiin riviin kaikki pöydälle ja sitten taas yksitellen takas syliin.

Sisätautilääkärille mennessä Juusolle iski kamala iltavilli ja se näytteli kieltä (M&M-karkkien sinisenvihreäksi värjäämää) ja lauloi "hepokatti maantiellä poikittain" (ilman sanoja) ja muutenkin riehu normaaliin tapaansa menemään. Lääkäri oli sitä mieltä, että paranemassaoleva virustauti ja pisti kotiin. Soitti kuitenkin ensin lastenlääkärille joka oli samaan mieltä. Lähdettiin kotiin päin.

Ehdittiin ajella sellanen 15km, kun puhelin soi. Lastenlääkäri oli vielä katsonut niitä keuhkokuvia ja sanoi, että jos kuitenkin tultais vielä käymään takaisin. Että kun ei ihan varmaan voi sanoa, että onko kyseessä keuhkokuume vai jotain muuta. Kun Juuso kuitenkin on noin pieni, niin jos varmuuden vuoksi alotettaisiin sitten antibiootit. Tehtiin U-käännös ja käytiin hakemassa ABC:ltä varmuuden vuoksi hammasharjat ja iltapalaa. Osastolle Juuso juoksi taas lattiaan piirrettyjä viivoja pitkin. Tällä kertaa sitten jo kolmas lääkäri katsoi samalle illlalle korvat ja kuunteli keuhkot. Antibiootteja se sitten määräsi. Kuitenkin, kun peruskunto on niin hyvä, niin antibioottikuurin voisi antaa suun kautta kotona. Kahta eri antibioottia tuli nyt sitten. Toista kahdesti päivässä ja toista kolmesti. Sieltä lastenosastolta Juuso sai sitten pikkuauton. Vähän paremmat palkinnot, mutta noin kaikenkaikkiaan ihan hyvä saalis noiden "reipas lapsi"-lahjojen osalta.

Toivottavasti nyt antibiootit sitten puree ja selvitään ilman sairaalareissuja.

Poliklinikat X Y Z ja Q

Yleensä on ihan kiva asua täällä keskellä ei-mitään. Mutta tuo keskussairaala saisi olla vähän lähempänä. Ennen olen ajatellut tätä vain synnytysten ollessa ajankohtaisia, mutta nyt tuli taas sellainen fiilis, kun postilaatikosta tuntuu löytyvän joka päivä uusi kirjekuori. Joka päivä uusi kutsu jollekkin eri paikkaan. Neljä käyntiä yli 50km päähän reilun kuukauden sisään. Korvapolille, foniatrian polille, lastenosastolle, kirurgian polille ja labraan. Noista korva-ja foniatrian polit liittyy samaan käyntiin. Onneksi lapset on hoidossa ja saan ottaa yhden pojan kerrallaan reissuun. Ei tarvitse yrittää pidellä huutavaa mukulaa sylissä samalla, kun yrittää kuunnella lääkäriä ja katsoa, mitä pahuutta se toinen nyt tekee...

Ennen joulua siis tiedossa vielä Juuson sydänkuulumisia ja ehkä myös pientä pintaraapaisua siitä, mitä Joonalle siellä foniatrilla sanottiin.

"Mimä hauan!"

Tämä blogi tuppaa jäämään vähän hiljaiseksi, kun mitään erityistä ei tapahdu. Kun kaikki on aivan hyvin, ei tunnu olevan kamalasti kirjoitettavaa tänne.

Kesän aikana Juuso on ruvennut hengästymään vähän helpommin, mutta muuten vointi on ollut oikein hyvä. Se hengästyminenkään ei tunnu Juuson vauhtia hidastavan. Kesällä jo mietinkin, että tuleekohan sitä vähän liikaa aliarvioitua Juuson jaksamista. Yksi kesän kävelylenkeistä näytti nimittäin tältä:

Totesin sitten, että noille parin kilsan lenkeille on ihan turhaa enää ottaa Juusolle rattaita mukaan. Kannan sitten sylissä sen, mitä ei toinen jaksa kävellä.

Tänä kesänä on löytynyt sellainen ihanuus kun ihan itse puusta otetut omput:

 Uudella perhepäivähoitajalla on lähtenyt sujumaan hyvin ja Juuso tuntuu oppivan koko ajan paljon uusia asioita. Temperamenttia ja omaa tahtoa löytyy edelleen enemmän kun omiksi tarpeiksi. Usein kuuluu "Äiti mimä HAUAN!".

Joonan puheterapia

Vaikka tämä blogi onkin pääasiassa Juuson elämästä ajattelin nyt kirjoitella vähän tästä arjessamme enemmän näkyvästä säätämisestä. Nimittäin Joonan puheterapiasta.

Sanoin itse jo Joonan 3v neuvolassa vuosi sitten, että mielestäni lapsen puhe ei oo kovin hyvää. Ajattelin jo silloin, että ei se oikein ikätasolla ole. No neuvolatäti totesi vain, että "katsotaan jos se sitten syksyllä, kun Joona menee hoitoon". No joo, Joona meni hoitoon marraskuussa ja heti alkuvuodesta erityislastentarhanopettaja kiinnitti huomiota lapsen puheeseen. Kiireellinen lähete puheterapeutille. Siellä olemme nyt pari kuukautta käyneet ja puheterapeutti totesi, että haluaisi lähettää Joonan foniatrille. Hän arvioi, että edessä voisi olla vuosi puheterapiaa kaksi kertaa viikossa. Jostain syystä se ei sitten voinut lähettää sitä suoraan, vaan puheterapeutti laittoi lausunnon neuvolalääkärille. Neuvolalääkäri sitten totesi, että ei voi laittaa lähetettä suoraan foniatrille, vaan pitää laittaa lähete lastenpolille. Sieltä sitten tulee kutsu joko sinne foniatrille tai sitten lastenlääkärille, joka arvioi laitetaanko foniatrille. Neuvolalääkäri sanoi, että yrittää saada meille ajan kuukauden sisään.

Toissa viikolla tuli sitten laput polilta "lähete on saapunut ja sen kiireellisyys on arvioitu. Arvioitu jonotusaika 5-6kk". Joopajoo. Eli odotellaan tässä nyt sitten puoli vuotta, että päästään arvioon, että lähetetäänkö tuota lasta sinne foniatrille vai ei... No tätähän se on. Ei auta kun odottaa ja katsella miten homma etenee, vai eteneekö se.

Pipi-ai-ai

Kauan siinä menikin, että tähän perheeseen saatiin tämä tauti vierailulle. Juusolla on korvatulehdus. Ei ihme, että se on ollut niin kiukkuinen. Onneksi on ihana perhepäivähoitaja, joka tunnisti oireet ja kehotti käymään lääkärissä. Oikea korva oli ihan puhdas, mutta vasemmassa sitten oli tulehdus. Viiden päivän antibioottikuuria kehiin ja jospa se sitten siitä paranisi.

Juuso 2v

Juuso pikkuvipeltäjä täytti tänään kaksi vuotta. JO kaksi!

Synttäreitten kunniaksi ostettiin jäätelöä. Tosin Juuso ei sitten tykännytkään valitsemastaan mehujäästä joten kiltti isoveli vaihtoi sen omaan vähän syötyyn eskimopuikkoon. (Siis pojat saa valita altaasta minkä tahansa jätskin ja toinen ottaa mehujään ja toinen eskimon :D )

Lauantaina oli Juuson sydänkontrolli ja kaikki oli ok.

Läpät (trikuspidaaliläppä ja pumonaariläppä) pitävät hyvin, aortassa ei ole ahtaumia jne. Satikat oli 79-80, mutta kuulemma ne on tässä vaiheessa nyt tuota luokkaa. Ja alaspäin tulee mitä lähemmäksi se TCPC-leikkaus tulee. Se on sitten 3-4 vuotiaana.

Pojat saavat jatkaa syksyllä perhepäivähoitajalla. Pari päivää varahoidossa ryhmiksessä sai mut kyllä sen kannalle, että tuo on ehdottomasti paras ratkaisu. Juuso oli isommassa ryhmässä vietetyn päivän jälkeen aivan rättiväsynyt.

Pituutta oli vähän vähemmän, mitä Joonalla saman ikäsenä, mutta ihan hyvin silti.

Pituus: 88,5
Paino: 13,4

Katotaan näyttääkö perjantaina omassa neuvolassa otetut mitat sinnepäinkään samoja.

Verikokeita

Käytiin Juuson kanssa tänään verikokeissa lauantaista kontrollia varten. Reippaasti jaksoi pikkumies tunnin verran odotella vuoroa, mutta sitten palo käpy. Harmi vain, että päästiin sinne labraan sitten vasta vartin huutamisen jälkeen. Verinäyte saatiin kuitenkin otettua sitten yllättävän helposti.

Lauantaina sitten nähdään taas mitä se kardiologi oikein tuumaa Juuson kunnosta.

Mönkijämies

Se on kumma homma, että silloin kun olisi aikaa, ei tapahdu mitään ja sitten kaikki kasaantuu samalle kertaa. Huhtikuun lopun ja toukokuun kohdilta kalenteri tuntuu täyttyvät tiuhaan. Aloitin viikko sitten itse työt kouluavustajana ja tuntuu,että jokaiselle viikolle on jotain menoa. Ensin Joonan puheterapia (jonne piti saada aika ehkä joskus syksyllä), Juuson sydänkontrolli (joka piti olla kesäkuussa), kontrolliin liittyvä labrakäynti, molempien poikien neuvolat ja vielä päivämäärätön Juuson fysioterapeutin käynti.

Tällä kertaa saadaan onneksi nuo Juuson labrat otettua kaikki omassa terveyskeskuksessa, eikä tarvitse niiden takia lähteä ajamaan 50km päähän.

Itse pääsen ulkoilemaan kyllä ihan kiitettävästi, kun ensin töissä vietän lasten kanssa aikaa ulkona ja sitten vielä omatkin lapset tarvitsevat sitä raitista ilmaa. Eilen kokeiltiin Juuson kanssa pikkasen, miltä tuntuu istua polkupyörän kyydissä. Jahka saadaan Joonalle isompi pyörä, voidaan ruveta Juuson kanssa jo vähän harjoittelemaan. Ja mönkkärilläkin pääsi Juuso eilen ajelemaan ensimäistä kertaa.

Kun lumet ovat sulaneet, on Juuso ruvennut viihtymään pihalla paremmin. Pääsee helpommin kävelemään. Nyt voi tehdä jotain muutakin, kun vain olla keinussa. Vaikka sekin on edelleen kivaa.

Kumpparit vaan meinaa pysyä vähän huonosti matkassa, kun oikein kovasti keinuu.
Joonan kanssa sitten potkiskeltiin palloa. Se vain juoksee koko ajan, niin meinaa tuo kuvan saaminen olla vähän haastavaa.

Peikonpoikasista ihmislapsiksi

Tänään oli pojilla jännä paikka: ensimmäinen parturikäynti ikinä!

Joonan hiuksia olen leikkonut kotona, Juuson hiuksia ei ole aikaisemmin leikattu. Lähtötilanne oli aikalailla tämä:

 (tyylikkäästi Joona päätti hakea pojille kesken iltatoimien vielä sämpylät sillä aikaa, kun hain ite kameraa)

Juusolla meinasi loppua pinna siihen paikoillaan istumiseen, mutta muumikirjan, keksien, laulamisen ja muun kanssa saatiin lopulta hiukset leikattua.

 Tuli isoja poikia kun hiukset lyheni. Joona jaksoi istua todella reippaasti. Joonan kurittomat hiukset vaan ehti mennä jo aivan sotkuun kun oli pipo päässä.

Lauseita

Heh. Joonan eka kahden sanan lause oli "Tuutu ikkee", eli Juuso itkee. Nyt Juuson kolmas ja neljäs kahden sanan lause on ollu "Uuna myömään!" (=Joona syömään) ja "Uuna ittuu!" (=Joona istumaan).

Kirjoittelin jo tuonne toisen blogin puolelle meidän viime viikon Levin reissusta. Ihmetytti kyllä reissun aikana, kuinka paljon Juuso oikeasti jaksaa. Se ei ollut tuosta meidän touhukolmikosta edes aina se, joka väsähti ekana. Ajattelin, että se ei kyllä jaksa kauaa olla kylpylässä, mutta noin vain meni 1,5 tuntia ja senkin jälkeen riitti illalla vielä virtaa. Kylmäkään sille ei tullut suuremmin. Yhden kerran välissä piti käydä sen kanssa saunassa, kun alkoi huulet sinertää. Pallomeressä ja liukumäessä meinasi kyllä sitten iskeä vähän väsy. Mutta tunnin verran jaksoi Juuso sielläkin mennä ja touhata. Joonahan oli molemmissa paikoissa ihan kun joku energiajuomaa vetänyt duracel-pupu. Kylpylässäkin se oli hyppäämässä altaasta toiseen heti jos ei pitänyt kiinni. Se kun osasi kellukkeiden ja vaahtomuovipötkylöiden kanssa räpiköidä aika vauhdilla.

Juuso kyllä rakastaa vauhtia. Monta kertaa reissun aikana kuului "Kyyti! Kyyti!". Vesiliukumäkeä Juuso rakasti. Pieni vauhtihirmu nauroi ääneen koko ensimmäisen laskun ja seuraavien aikana kuului "viuuuuh!!". Katsoin joskus Särkänniemen nettisivuilta, et sieltä löytyy tällainen teksti:
Jos olet raskaana tai sinulla on sydän- ja verisuonitauteja tai tuki- ja liikuntaelinsairauksia, emme suosittele etenkään hurjimpia laiteajoja. Mikäli epäilet laitteen aiheuttavan itsellesi terveysriskejä, älä mene kyytiin.
Kysyin tästä sitten kardiologilta ja tämä oli sitä mieltä, että koska Juuson sairaus ei ole sen tyyppinen, että siihen kuuluisi kohtauksia, uskaltaa Juuson kanssa mennä huvipuiston laitteisiin. Ehkä sitten ensi kesänä suunnataan joko Särkänniemeen tai PowerParkiin.

Juuson tarina akuutissa

Juuson tarinasta jutta tänään illalla Akuutissa ja luettavissa jo Akuutin nettisivuilta.

Poikien höpinät

Poikien höpinöistä tulee itelle kyllä välillä tosi hyvä mieli. Monet jutut naurattaa itteä kamalasti, mut ne tuskin on muiden mielestä niin hauskoja. Jaan niitä silti:

Joona tuli tässä yhtenä iltana erikseen kertomaan nukkumaanmenon jälkeen silmät puoliummessa, että on päivällä syönyt kaikki lihapullat ja muusin hoidossa.

Yhtenä päivänä Joonalla oli vähän vauhti päällä. Eka aamulla se tuli sanomaan "Huomenta äiti! Nukuitko hyvin?" sitten kun laitoin pyykkiä, kuului "ota käestä kiinni! vauhtia, vauhtia! *kops* uppistakeekkaa!" ja tossa hetki sitten kuulu niin kohteliaasti "äiti! voisitko tulla auttamaan minua?"

Joo ei oo tullu käytyä lasten kanssa kirkossa...
Joona: "Äiti kato! Linna!!!"
Minä: "Ei se oo linna, se on kirkko"
Joona: "Eikä oe kiikko! Se on linna!!"

Joona aloitti kirjoittamaan omaan nimeään mallista. J ja O tuli hienosti, mutta toinen O meni sitten minne sattuu ja siitä tuli omituinen soikio. Joona totesi, että "tämä sämpänä" (=tämä sämpylä).

Joona päätti myös olla avuksi yhtenä iltana.  Olin pistänyt jo Juuson sänkyyn ja se sitten nousi sängystä ja huusi jotain huoneessa. Joona totes, että "Noona laittaa Juuso nukkumaan" ja meni sinne huoneeseen. Jukan kanssa naurua pidätellen kuunneltiin kun sieltä kuulu Joonan ihan tosi lempeä ääni "Meekkö Juuso sänkyyn. Laita Juuso simmät kiinni. Nyt Juuso pää tyynyyn"
Ja Juuso meni ja rupes nukkumaan! 

Myytiin auto jollekkin ilmeisesti lähi-idän suunnalta olleelle tyypille ja Joona totes illalla, että sen auton oli ostanut Mikki Hiirestä tuttu Musta Pekka.

Joona lauloi yhtenä iltana: "puiki, puiki tättönen, oppa gangnam style!" (Pitäis vissiin rajottaa sitä YleX:n kuuntelua autossa)

Juuson hauskat höpinät on vielä niin tilanteisiin liittyviä, että ne ei avaudu kirjoituksista. Mut se on aika ylisöpö, kun se pistää käden korvalle (ei osaa laittaa suun eteen) ja huutelee Touhotinta. ("tooootiii!"). 

Myös Juuson leikit on hauskaa kuunneltavaa joskus kun kesken höpinän kuuluu "OU NOU!!".

Mä oon opettanut pojille omasta lapsuudestani tutun "kutitusleikin", eli sellasen missä heilutetaan kättä ja sanotaan, että "Haukkalintu kiivaa kaavaa" ja sitten kutitetaan "kutikutikuti". No Joona lyhentää sen "Haukka hiivaa kutikutkuti" ja Juuso "Haa kukikuki".

15 minuuttia julkisuutta

27.3.2013 Ylen Akuutti-ohjelmassa sydän asiaa ja jaksossa nähdää myös Juuso ja Juuson tarina.

Touhotin

Juuso on kyllä yksi pieni touhotin koko poika. Se on aina välillä katsonut Disney Juniorilta Mikki Hiiren kerhotaloa. Viime viikolla se sitten löysi sellaisen muovisen Mikki-hahmon ja tuli sitä näyttämään "IKKI! IKKI!". Sen jälkeen se aloitti laulamaan "tiptop"-tanssia: "tittot" ja sitten se nosti käden korvalle ja huusi "toootiiiii". Eli siis "hoi touhotin".

Pari viikkoa sitten tuli myös ensimmäine kahden sanan lause. Tai sellainen mikä voidaan siten hyvällä tahdolla tulkita. Juuso sanoi "Peetta pallo". Eli siis Bertan pallo. Bertta on poikien mummulan koira.

"Äiti sanoo anteeksi"

Niitä hetkiä kun tuntee ittensä tosi huonoksi äidiksi. Kun mokaa.

Joonalla on puheessa aika paljon aukkoja ja se ei oo ihan ikätasolla. Ohjeiden noudattaminen on myö aika haastavaa tälle meidän elosalamalle. Tänään kävi sitten erityisope arvioimassa ja teettämässä kettu-tehtäviä. No ne ei sit menny ihan putkeen.

Juttelin niistä ensin hoitotädin kanssa, sitten soitin sille erityisopelle ja juteltiin niistä tehtävistä, sitten juttelin niistä miehen kanssa ja äidin kanssa. Ja aina Joona oli jossain kuuloetäisyydellä.

Illalla se sitten ei meinannut millään ruveta nukkumaan ja sitten se tuli mun luokse ja sanoi "äiti sanoo anteeksi". Sille oli tullut tosi paha mieli. Se ei osannut oikein sanoa sitten tarkemmin, että mistä. Oletettavasti siitä, kun olin tuosta sen testipäivästä puhunut. Yritin sitten selittää sille, että ei se haittaa jos ei kaikkea osaa ja et kaikki ei voi olla hyviä kaikissa asioissa. Että se on tosi hyvä numeroissa ja laskemisessa. Tämä sitten ilmeisesti rauhoitti pienen mieltä, koska sen jälkeen onnistui nukkuminen.

Mutta niin sydäntäsärkevää: "äiti sanoo anteeksi"