08.05.2012 - 22:46
Tänään on ollut todella iloinen päivä. Juuson ihan ensimmäinen syntymäpäivä.
Miehellä oli jotain asiaa Seinäjoelle, niin lähdettiin sitten auton
kyytiin koko porukka. Mä kävin HenkkaMaukalta ettimässä Juusolle
vaatteita 1v valokuvaa varten sillä aikaa kun miesväki kävi niillä
miehen autonosa-asioilla. Siinä reissulla alkoi sitten ruoka-aika
lähestymään ja käytiin sitten Piikissä syömässä. Tosin Juuso oli
reissussa omin eväin ja sai sitten vain vähän salaattia ja pitsan
reunaa.
Mulle on joskus naurettu päin naamaa ja katottu oudosti, kun oon
sanonut, et mä tiesin poikien luonteesta jotain jo ennenkun ne synty.
Juusosta oon kirjottanu 6.5.2011 (eli kaksi päivää ennen syntymää) näin:
Tuittupää-haaveilija taitaa olla tulossa. Siis just sellanen joka
jää omiin juttuihinsa, mutta kun ei saa tehdä niinkun itse tahtoo,
menee maailma pilalle. Eli siis kun ei saanut syntyä silloin kun
halusi, ei sitten tule ollenkaan...
Ja sehän sieltä tuli sitten kun suvaitsi syntyä. Kovapäinen pieni
taistelija. Iloinen ja kiltti lapsi, joka huutaa kun hyeena jos jokin
asia ei miellytä. Juuso osaa kyl pitää huolen, että kaikki kuulee jos ei
oo kivaa. Ja se osaa olla myös maailman suloisin kun se ryömii viereen,
haluaa syliin ja painaa päänsä olkapäätä vasten.
Kun Juuson sairaus todettiin, en olisi ikinä osannut kuvitella, että
saisimme elää näin normaalia elämää. En voinut kuvitella, että mulla
voisi olla lääkkeetön ja päällisin puolin täysin normaali yksivuotias.
Kardiologi Helsingissä sanoi meille, että ensimmäinen puoli vuotta on
rankin ja suurin osa komplikaatioista ja ongelmista ilmenee ensimmäisen
vuoden aikana. Nyt me ollaan tämä ensimmäisen vuoden rajapyykki
saavutettu. Ensimmäinen puoli vuotta oli tosi rankka. Sen takia
tietysti, että siinä oli kaksi leikkausta, mutta myös sen takia, että
siinä vaiheessa yritti vasta jotenkin sulatella ja käsitellä sitä asiaa,
että meillä todella on sairas lapsi. Tällä hetkellä nuo vuoden takaiset
tunnelmat tuntuu jo ihan unelta, tai eri elämältä. Vaikka koko ajan
onkin se tieto taustalla, et sairaus on vakava ja niin moni asia voi
mennä pieleen, en silti osaa koko ajan pelätä. Tässä tietysti se, että
riskien karttelu ei ole sama kun pelko. Toivon, että Juuso saisi elää
niin normaalia elämää, kun vain on mahdollista.
Nyt mulla ei enää ole vauvaa. Mulla on kaksi taaperoa. Tai no
leikki-ikäinenhän tuo isompi alkaa jo olla. Ihanasti muuten on jo seuraa
muksuista toisilleen. Ainakin jotain tosi hauskaa tuntui takapenkillä
olevan. Isoveljen ilmeet ehkä. Ja parhaan valokuvaposeerauksen tälle
päivälle tarjosi sitten taas kerran Joona
Tänä vuonna ainakin pidämme pojille yhteiset synttärit 19. päivä.
Ihan pienet sukulaissynttärit vaan. Mummut ja vaarit, isomummut ja
isotutat, sedät, enot ja täti perheineen sekä kummit.
Tässä sitten taas pientä muistilistaa kun noita lahjoja miettii:
Juuson vaatekoko on 86
Joonan vaatekoko on 98-104
Juusolla on paljon päällysvaatteita ja liikaa t-paitoja. Vähiten on bodyja ja puolipotkareita.
Joonalla on kaikkia vaatteita paljon, paitsi kesävaatteita aika vähän.
Juusolla aika paljon Joonan vanhoja leluja. Ei erityistoiveita sen
suhteen. Joku ikätasoon sopiva "pulmajuttu" vois kyllä olla ihan jees.
Joona tykkää tosi paljon palapeleistä (24 palaa menee jo hyvin
helposti), puisia sellaisia ei Juuso saa syötyä, pahvisille meinaa
nakertaa. Ja isot ja selkeät kuvat on aika jees. Joonan ykkössuosikki
tällä hetkellä kaikessa on Angry Birds (niitä pehmoja sillä on jo
valkonen, punanen ja musta ääntä pitävä, avaimenperinä punanen, keltanen
ja possu).