lauantai 1. syyskuuta 2012

Askel kerrallaan...

Jo kuukauden päivät täällä on Juuso ottanu välillä yhtä, kahta tai jopa kolmea askelta. Mutta tänään lähti sitten kävelyharjoitukset aivan kunnolla käyntiin, kun Juuso käveli mummulassa kahteenkin otteeseen metrin matkan. Ensin nousi sohvaa vasten seisomaan ja kun luuli että kukaan ei näe, lähti ottamaan varovaisia askelia kohti takkaa. Noin metrin jälkeen loppui rohkeus ja piti laskeutua alas, mutta voi että sitä suurta hymyä mikä kasvoilla oli, kun osasi ihan itse. Toisen kerran sitten yläkerran toisen sohvan vierestä käveli toisen sohvan viereen.

Juusohan myös kävelee tukea vasten niin, että ei nyt lähellekkään joka askeleella muista pitää kiinni. Myös Joonan kevyt potkuauto kelpa "tueksi", vaikka siitä oikeasti on enemmän haittaa, kun hyötyä. Tasapaino on pienellä miehellä myös jo sen verran hyvä, että oli tuossa yhtenä päivänä pitäny omaan päätään isompaa palloa käsissä ja heittänyt sen siitä kaatumatta. Hienosti on myös Juuso oppinut kiipeämään tuolille ja siitä keittiön pöydälle. Myös tietokoneen näppis on tosi jännittävä ja koneelta saakin sitten olla toista nostamassa alas heti kun silmä välttää. Kun niitä nappeja painelemalla saattaa esim. soittaa vahingossa videopuhelun kummisedälle tai muuta sellaista...

Mehän haettiin Juusolle viime talvena takautuvasti vammaistukea. Sitä myönnettiin kesäkussa 2011 kesäkuuhun 2012 ylin vammaistuki. Joskus kesäkuussa jo vein Kelalle uudet hakemukset. Kardiologilta kysyin ja hän sanoi, että ei tarvitse toimitta erikseen mitään todistusta, vaan kopio viimeisimmästä epikriisistä pitäisi riittää. Siis C-todistushan on toimitettu ensimmäisen hakemuksen yhteydessä. Varmuuden vuoksi toimitin sitten kopiot kaikista niistä epikriiseistä, mitä Kelalla ei vielä tähän mennessä ollut. Ja toissapäivänä tuli sitten lappu, että haluavat sen C-todistuksen. Soitin eilen sitten kardiologille ja tämä totes, että koko C-todistus pitäis lailla kieltää, että hän ei ala sitä kirjottamaan, vaan kirjottaa B1-todistuksen, mistä ilmenee tarpeelliset asiat. Jäädään nyt sitten mielenkiinnolla odottamaan, että miten tämä homma tästä etenee. Vähän olen skeptinen sen suhteen saadaanko enää mitään. Olen kuitenkin molemmissa hakemuksissa kirjoittanut rehellisesti ja liioittelematta, mutta kuitenkin ihan kaikki asiat kertoen. Ne esim. syömiseen ja liikkumiseen liittyvät ongelmat mitä Juusolla oli, on nyt kuitenkin selätetty ja tällä hetkellä kaikin puolin vastaa täysin ikätasoaan. Mutta katsellaan miten käy.

Täällä on myös pientä räkätautia. Juusolla on parina päivänä ollut myös vähän lämpöä. Ei varsinaisesti kuumetta kuitenkaan ja on jaksanut ihan koko ajan touhuta kauhealla tohinalla. Ongelma on vain, kun toinen inhoaa yli kaiken nenään koskemista. Voi hyvänen aika sitä huutoa, kun yritetään nenää niistää! Eikä kyllä pätkääkään auttanut se, että toissailtana sillä aikaa kun kävin vessassa, päättivät huushollin kolme pienintä karata ulos! Joonan suosiollisella avustuksella tietenkin. Sitä poikaa kun eivät lukot ja portit pidättele. Eikä tosiaan tarvinnut vessareissua pidempää aikaa (eli n. minuutti) kun sai hakea pelkässä vaipassa olevaan Juusoa, sukkasillaan juoksevaan Joonaa ja innoissaan kirmaavaan Sindyä pihalta.

Onneksi tuosta karkureissusta huolimatta Juuson räkätauti tuntuu olevan parempaan päin, eikä toivottavasti enää montaa iltaa tarvitse pientä ihmistä kiduttaa nenänputsaamisella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti