Kaikki hyvin

Eilen oli leikkauspäivä ja kerron siitä vielä myöhemmin tarkemmin. Nyt vain pikapäivitys, että leikkaus onnistui ja Juuso voi hyvin.

Matkustamista ja esitutkimuspäivää

Eilinen päivä meni aikalailla autossa. Jostain syystä meidän perheellä on jotenkin paha karma tuosta Jyväskylän kautta ajamisesta. Kerran on jäänyt laivaliput, toisella kertaa hajosi auto. Eikä tietysti tälläkään kertaa homma mennyt aivan putkeen. Pysähdyttiin matkalla pikaisesti huoltoasemalla ja hain Jukalle kahvia ja kaikille matkakarkkia. Huono idea. Vähän ennen Jyväskylään Juuso näytti kovasti kalpealta ja hetken päästä se sitten jo oksensi. Ehdittiin jo ajatella, että nytkö tässä sitten kävi niin, että saadaan kääntyä takaisin. Pysähdyttiin seuraavalle huoltoasemalle ja pidettiin siinä vähän pidempi tauko. Siinä Juuson vointi sitten tuntui kohenevan ja banaanijugurtti kelpasi oikein hyvin. Kun jatkettiin matkaa tuntui juttua piisaavan ihan normaalisti ja Hartolassa olikin sitten jo nälkä. Eli selvittiin säikähdyksellä ja meni matkapahoinvoinnin piikkiin tämä.

Hotellilla Espoossa oltiin joskus aikalailla iltapala-aikaan. Juusoa tuntui vähän jännittävän eikä uni oikein meinannut tulla. Ensin Juuso halusi pitkän aikaa pötkötellä meidän välissä, mutta jossain vaiheessa kuitenkin sitten halusi siirtyä omaan sänkyynsä. Sieltä kuului pariin kertaan illalla, että "äiti mimä en taa unta...". Aamulla seiskan aikaan päätti Justus omasta sängystään, että nyt on aamu. Siinä vaiheessa kuului sitten Juuson sängystä uudestaan "Äiti... Mimä en taa unta...". Totesin pikkumiehelle, että hyvinhän sitä unta on jo saatu, kun nyt on aamu.

Aamupalan jälkeen oli sitten aika ajella Lastenklinikalle. Päästiin heti ensimmäisenä hoitamaan ikävin juttu alta, eli meidät ohjattiin osastolta ihan suoraan labroihin. Kauhean huudon kanssa saatiin näytteet otettua. Justus itki myös melkoiset myötätuntoitkut siinä isoveljen kaverina. Labrojen jälkeen käytiin pyörähtämässä keuhkokuvassa ja sen jälkeen palattiin osastolle. Siellä jouduttiin jonkun aikaa odottelemaan hoitajalle pääsyä.

Hoitajalla olikin sitten heti kärkeen vähän ikävämpiä uutisia meille. Osastolla pyörineiden infektioiden takia potilaiden vierailuita on rajoitettu. Ainoastaan vanhemmat saavat tulla osastolle, edes sisaruksia ei päästetä. Meidän kohdalla tämä tarkoitti sitten sitä, että Justusta ei saa osastolle ottaa mukaan. Tänään saatiin Justus pitää mukana, kun ei menty ykköshuonetta pidemmälle. Meinasi itku päästä itseltä siinä kohti. Siinä meni meidän tarkkaan laadittu toimintasuunnitelma.

Juuso jaksoi yllättävän rauhallisesti makoilla, kun otettiin verenpaineet, saturaatio (84) ja sydänfilmi. Sydänasemalla meni sitten Justukselta täysin hermo, väsymys kun iski. Siinä vaiheessa sitten kun päästiin sydämen ultraan, nukahtivat molemmat pojat. Ainakin oli helppoa kardiologilla ultrata, kun Juuso veti tyytyväisenä sikeitä.

Ultran jälkeen palasimme osastolle ja pääsimme jututtamaan anestesialääkäriä ja kirurgia. Hoitaja myös selvitti onko meille tehty hakemusta Ronald McDonald-taloon. Hoitaja soitti mäkkäritaloille ja selvisi, että hakemusta ei ole tehty. Ehdin jo ajatella,että ei päästä sinne ikinä, jos hakemustakaan ei ole vielä tehty. Kuitenkin siinä puhelun aikana selvisi, että meillä kävikin tuuri: Meille oli paikka vihreässä talossa ja saatiin tulla tänne heti. Käytiin sitten kaupassa ja hakemassa tavarat hotellilta. Sen jälkeen ollaan täällä mäkkäritalolla tehty ruokaa ja saunottu. Nyt unta kaaliin ja huomenna on sitten se pelottava leikkauspäivä. Pitäkää peukkuja. Öitä.

Nokka kohti Helsinkiä

Tai oikeastaan tänään ajellaan Espooseen asti. Perillä ollaan vasta joskus myöhään. Aamu meni pakkaamiseen ja sähetämiseen, mutta lopulta päästiin liikenteeseen. Joona lähti mummulaan ja viettää siellä aikaa perjantaihin asti, Jukka ajelee Helsingin ja Pohjanmaan väliä ja me Justuksen kanssa ollaan koko kuukausi Helsingissä.

Huomenna sitten lastenklinikalle. Leikkausaika on sitten ylihuomenna. Pelottavaa.

Juuson ajatuksia päivähoidosta

Meidän pojilla on ehkä maailmanhistorian parhaat hoitotädit päivähoitopaikoissa. (Tosin tuntuu itsestä nyt vähän hassulta sanoa hoitoTÄTI, kun pari on itseäni reippaasti nuorempia.) Juuso oli tällä viikolla viimeistä päivää hoidossa pitkään aikaan ja sai mukaan ensi viikon matkaa varten tällaiset ihanat:

Nallesta tuli heti niin tärkeä, että se piti ottaa tänään päiväkerhoon mukaan. Eilen hoidosta lähtiessä Juuso sanoi, että Angry Birdsille tulee Anettea ikävä. Eilen illalla se totesi, että "Äiti minulle tulee Elinaa ikävä." "Entäs Saaraa ja Anettea?" kysyin. "Tulee niitäkin ikävä." vastasi Juuso.

Norsu reppuselässä

Kopioin tänne nyt Satua-blogin puolelle kirjoittamani tekstin, kun kuuluu enemmän tämän blogin aihepiiriin.

Siitä asti, kun kävelin sisälle postilaatikolta kädessä tuo kirjekuori, jonka nurkassa luki "HUS", on olo ollut tavattoman raskas. Ihan niinkun kantaisi norsua reppuselässä. Kaikki normaalit arkiset askareet, suunnittelemiset, menemiset ja jopa oleminen tuntuu nyt vain tosi raskaalta. Välillä tuntuu, että on ihan fyysisesti vaikea hengittää. Enää tämä ja ens viikko. Sitten mennään. Hirvittävä määrä suunnittelemista ja järjestelemistä. Kuitenkin varmaankin se kuukausi menee. Ensin teholla 4-7 päivää ja osastolla 2-3 viikkoa. Jos kaikki sujuu suunnitellusti.

Omalta kohdaltani suunnitelma on aika simppeli. Lähden leikkausviikon tiistaina Helsinkiin ja olen siellä siihen asti, kunnes Juuso pääsee kotiin. Mutta siihen se helppous sitten loppuu. Hotelli pitäisi varata. Mutta kuinka moneksi päiväksi? Miten kuljetaan? Minkä verran Joona on siellä meidän kanssa ja minkä verran täällä mummun ja muffan kanssa? Miten järjestetään Joonan terapiat? Minkä verran mies on siellä, minkä verran täällä ja minkä verran töissä? Isyysloma, erityishoitoraha, kesäloma?!? Mitä pitää pakata mukaan? Miten käy imetyksen? Matkarattaat vai vaunut Justukselle? Miten ihmeessä me selvitään tästä taas?

TCPC

Tuossa se nyt on. Leikkausaika. Oli postilaatikossa tänään. Helsinki kutsuu jo tässä kuussa. Ensin pääsi itku, sitten tuli toiminta ja nyt on vain jotenkin tyhjä fiilis. Seuraavat pari viikkoa taidan lukea Juusolle ihan superpitkiä itasatuja <3

Kontrollikuulumisia

Hienosti jäänyt blogi siihen pisteeseen, että ei oltais koskaan kotiuduttu katetroinnista. Mutta olin silloin seuraavana päivänä niin väsynyt, että en jaksanut tehdä tänne enää päivitystä. Ja väsynyt oli Juusokin. Nukkui sellaset 350km tulomatkasta, eli aika monta tuntia.

Katetroinnin jälkeen Juusolla on mennyt ihan hyvin. Väsynyt se toki on. Tuntuu, että itkee 80% hereilläoloajasta. Mutta toisaalta se liittyy myös ikään. On rankkaa olla kolmen.

Toista blogia seuranneet tietävätkin, että Juusosta on tässä välissä tullut isoveli. Ihana isoveli Juuso onkin.

Ennen joulua Juusolla oli jälleen sydänkontrolli. Oikeastaan paljon mitään muutoksia ei ollut puolessa vuodessa tapahtunut. Saturaatiot esim. olivat edelleen 83-85%. Seuraava kontrolli sovittiin sitten tuonne jonnekkin TCPC:n jälkeen.

TCPC Juusolle oli tarkoitus tehdä vuoden alussa. Soittelin alkuviikosta sitten Helsinkiin ja kyselin vähän ajankohtaa. Juuso on kuulemma merkitty maaliskuun leikkauslistalle. Juuso on silloin jo 3v 10kk. Mutta kun kunto on hyvä, ei leikkauksella ole kiire.

Tämäkin blogi varmaan aktivoituu sitten taas, kun postilaatikosta löytyy kirjekuori, jonka nurkassa lukee "HUS".

Hyvää alkanutta vuotta kaikille.