Matkustamista ja esitutkimuspäivää

Eilinen päivä meni aikalailla autossa. Jostain syystä meidän perheellä on jotenkin paha karma tuosta Jyväskylän kautta ajamisesta. Kerran on jäänyt laivaliput, toisella kertaa hajosi auto. Eikä tietysti tälläkään kertaa homma mennyt aivan putkeen. Pysähdyttiin matkalla pikaisesti huoltoasemalla ja hain Jukalle kahvia ja kaikille matkakarkkia. Huono idea. Vähän ennen Jyväskylään Juuso näytti kovasti kalpealta ja hetken päästä se sitten jo oksensi. Ehdittiin jo ajatella, että nytkö tässä sitten kävi niin, että saadaan kääntyä takaisin. Pysähdyttiin seuraavalle huoltoasemalle ja pidettiin siinä vähän pidempi tauko. Siinä Juuson vointi sitten tuntui kohenevan ja banaanijugurtti kelpasi oikein hyvin. Kun jatkettiin matkaa tuntui juttua piisaavan ihan normaalisti ja Hartolassa olikin sitten jo nälkä. Eli selvittiin säikähdyksellä ja meni matkapahoinvoinnin piikkiin tämä.

Hotellilla Espoossa oltiin joskus aikalailla iltapala-aikaan. Juusoa tuntui vähän jännittävän eikä uni oikein meinannut tulla. Ensin Juuso halusi pitkän aikaa pötkötellä meidän välissä, mutta jossain vaiheessa kuitenkin sitten halusi siirtyä omaan sänkyynsä. Sieltä kuului pariin kertaan illalla, että "äiti mimä en taa unta...". Aamulla seiskan aikaan päätti Justus omasta sängystään, että nyt on aamu. Siinä vaiheessa kuului sitten Juuson sängystä uudestaan "Äiti... Mimä en taa unta...". Totesin pikkumiehelle, että hyvinhän sitä unta on jo saatu, kun nyt on aamu.

Aamupalan jälkeen oli sitten aika ajella Lastenklinikalle. Päästiin heti ensimmäisenä hoitamaan ikävin juttu alta, eli meidät ohjattiin osastolta ihan suoraan labroihin. Kauhean huudon kanssa saatiin näytteet otettua. Justus itki myös melkoiset myötätuntoitkut siinä isoveljen kaverina. Labrojen jälkeen käytiin pyörähtämässä keuhkokuvassa ja sen jälkeen palattiin osastolle. Siellä jouduttiin jonkun aikaa odottelemaan hoitajalle pääsyä.

Hoitajalla olikin sitten heti kärkeen vähän ikävämpiä uutisia meille. Osastolla pyörineiden infektioiden takia potilaiden vierailuita on rajoitettu. Ainoastaan vanhemmat saavat tulla osastolle, edes sisaruksia ei päästetä. Meidän kohdalla tämä tarkoitti sitten sitä, että Justusta ei saa osastolle ottaa mukaan. Tänään saatiin Justus pitää mukana, kun ei menty ykköshuonetta pidemmälle. Meinasi itku päästä itseltä siinä kohti. Siinä meni meidän tarkkaan laadittu toimintasuunnitelma.

Juuso jaksoi yllättävän rauhallisesti makoilla, kun otettiin verenpaineet, saturaatio (84) ja sydänfilmi. Sydänasemalla meni sitten Justukselta täysin hermo, väsymys kun iski. Siinä vaiheessa sitten kun päästiin sydämen ultraan, nukahtivat molemmat pojat. Ainakin oli helppoa kardiologilla ultrata, kun Juuso veti tyytyväisenä sikeitä.

Ultran jälkeen palasimme osastolle ja pääsimme jututtamaan anestesialääkäriä ja kirurgia. Hoitaja myös selvitti onko meille tehty hakemusta Ronald McDonald-taloon. Hoitaja soitti mäkkäritaloille ja selvisi, että hakemusta ei ole tehty. Ehdin jo ajatella,että ei päästä sinne ikinä, jos hakemustakaan ei ole vielä tehty. Kuitenkin siinä puhelun aikana selvisi, että meillä kävikin tuuri: Meille oli paikka vihreässä talossa ja saatiin tulla tänne heti. Käytiin sitten kaupassa ja hakemassa tavarat hotellilta. Sen jälkeen ollaan täällä mäkkäritalolla tehty ruokaa ja saunottu. Nyt unta kaaliin ja huomenna on sitten se pelottava leikkauspäivä. Pitäkää peukkuja. Öitä.