10.09.2011 - 15:38
Joo tosiaan mentiin kahden aikaan
sairaalalle takas ja siellä jouduttiin sitten odotella puoli neljään
ennenku Juuso pääsi heräämöstä pois.
Juuso oli tietysti sitten aika tööt kun se sinne osastolle pääsi. Söi
kuitenkin ja jakso hetken olla hereillä ja seurustella siinä. Joskus
vähän seiskan jälkeen lähdettiin sitten käveleskelemään takas
hotellille. Palloiltiin siellä hetki ja lähdettiin sen jälkeen syömään.
Siitä sitten suunnistettiin kattelemaan ilotulituksen SM-kisoja. Oli
kyl hienot esitykset :) Tosin ihan väärä voitti! Ensimmäinen esitys
(joka ei päässyt edes kolmen parhaan joukkoon) oli ehdottomasti kyllä
paras noista.
Tavattiin siinä sitten kaveri miehensä kanssa. Heillä on myös
lapsella HLHS. On jotekin aina niin mukava huomata, että ei ole tämän
asian kanssa yksin.
Tosin tällä kerralla tavattiin muutenkin muitakin perheitä saman
asian kanssa. Savosta yksi perhe, jonka poika oli jo 14 vuotias. Oli
ollut neljäs tai viides jolle kaikki kolme leikkausta tehtiin. Sitten
toinen perhe, joiden poika oli toipumassa ensimmäisestä leikkauksesta.
Oli siis n. 2,5 viikkoa vanha. Siinä oli isällä vielä se alkushokki
asian kanssa päällä ja toivon, että jotenkin onnistuttiin olemaan
avuksi.
Olis kiva muuten tietää tilastoa HLHS:n esiintyvyydessä tosta
sukupuolijakaumasta. Kun mä tiedän ite nyt kuusi lasta ja niistä viisi
on poikia. Jotenkin tuntu muutenkin, että tuolla sydänosastolla on
näkynyt paljon enemmän poikia kun tyttöjä. Mutta siis nämä omat
havainnot on niin pieniä, että niiden perusteella ei voi tehdä mitään
johtopäätöksiä.
Eilen sitten laitettiin kello herättämään kasilta ja tarkotus oli
käydä vain aamupalalla ja pakata ja lähteä sitten vain heti sairaalalle.
No joo. Muutama muukin oli aamupalalla samaan aikaan. Oli hieman jonoa.
Sitten kun saatiin pakattua kamppeet ei meinattu päästä hissiin. Kun
sielläkin muutama muukin halus samaan aikaan ylös tai alas. Ja tosiaan
meillä oli sitten ne lastenvaunut. Tosin nyt sitten niissä oli laukkuja.
Ja sitten siihen aikaan myös muutama muu halus lähtä ja huoneita
maksamaan oli myös melkoinen jono. No päästiin me sitten lopulta sinne
sairaalalle. Nähtiin vilaukselta vielä tämä sama kaveri, jonka kanssa
oltiin sitä ilotulitusta kattomassa.
Kun päästiin osastolle siellä oli lääkärin kierto jo mennyt ja
kotiutuslupa annettu. Mutta tosiaan sitten ei ehditty itte lääkärin
kanssa juttelemaan. Kuulemma katetroinnin tulokset esitellään ens
tiistaina kir-kar-kokouksessa (eli siis vissiin kirurgi-kardiologi :D )
ja saadaan sitten kotiin tietoa kirjeitse.
Juuson lääkitys muuttu nyt sillee, että tästä eteenpäin ei enää haeta
niitä jauhepusseja, vaan tabletteja. Niitä sitten ite jaetaan ja
murskataan. Tästä eteenpäin annostus on 3/4 pilleriä.
Kotiin kun päästiin niin Joonalle oli sitten noussut kuume. Eli
viimeyö oli jotain melkolailla tuskaa. Pojat heräili vuorotellen.
Juusolla on ilmeisesti kurkku kipeä intuboinnista (oli eilen taas ääni
ihan pois) ja syöminen ei meinaa onnistua millään. Joona onneks alkaa
olla jo paremmassa kunnossa. Ei tunnu enää kuumalta ja jaksaa jo
pahuuttakin vähän tehdä.
Seuraava Oulun kontrolli olis joskus lokakuussa ja se leikkaus sitten
tosiaan joskus loka-marraskuussa. Ensi viikolla sitten normaali
lääkärineuvola.