Mönkijämies

Se on kumma homma, että silloin kun olisi aikaa, ei tapahdu mitään ja sitten kaikki kasaantuu samalle kertaa. Huhtikuun lopun ja toukokuun kohdilta kalenteri tuntuu täyttyvät tiuhaan. Aloitin viikko sitten itse työt kouluavustajana ja tuntuu,että jokaiselle viikolle on jotain menoa. Ensin Joonan puheterapia (jonne piti saada aika ehkä joskus syksyllä), Juuson sydänkontrolli (joka piti olla kesäkuussa), kontrolliin liittyvä labrakäynti, molempien poikien neuvolat ja vielä päivämäärätön Juuson fysioterapeutin käynti.

Tällä kertaa saadaan onneksi nuo Juuson labrat otettua kaikki omassa terveyskeskuksessa, eikä tarvitse niiden takia lähteä ajamaan 50km päähän.

Itse pääsen ulkoilemaan kyllä ihan kiitettävästi, kun ensin töissä vietän lasten kanssa aikaa ulkona ja sitten vielä omatkin lapset tarvitsevat sitä raitista ilmaa. Eilen kokeiltiin Juuson kanssa pikkasen, miltä tuntuu istua polkupyörän kyydissä. Jahka saadaan Joonalle isompi pyörä, voidaan ruveta Juuson kanssa jo vähän harjoittelemaan. Ja mönkkärilläkin pääsi Juuso eilen ajelemaan ensimäistä kertaa.

Kun lumet ovat sulaneet, on Juuso ruvennut viihtymään pihalla paremmin. Pääsee helpommin kävelemään. Nyt voi tehdä jotain muutakin, kun vain olla keinussa. Vaikka sekin on edelleen kivaa.

Kumpparit vaan meinaa pysyä vähän huonosti matkassa, kun oikein kovasti keinuu.
Joonan kanssa sitten potkiskeltiin palloa. Se vain juoksee koko ajan, niin meinaa tuo kuvan saaminen olla vähän haastavaa.