keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Täti aurinkoinen

18.05.2011 - 15:10
Törmäsin äsken sellaiseen täti aurinkoiseen, että sitruunakin alkaa vaikuttaa makealta sen rinnalla...
Menin siis odottelemaan vanhempien huoneeseen, että pääsisin Juusoa katsomaan. Siihen tuli sitten yksi pariskunta aika hätäisen oloisena. Olivat teholla käymässä ensimmäistä kertaa. Selitin niille sitten siinä vähän sitä, että miten siellä toimitaan ja juteltiin muutakin. Siihen tuli sitten sellainen vanhempi nainen. Olin tälle pariskunnalle kertonut, että me ollaan lähdössä viikonlopuksi kotiin ja ne sitten kyseli, että millä mennään. Sanoin vain sitten, että ollaan autolla menossa. Siihen tämä täti totesi, ettei varmaan kannata, että kyllä me sitten kymmenen vuoden päästä huomataan, ettei olis tässä vaiheessa kannattanut paljon itse autolla ajella.
Tällä täti aurinkoisella on itsellään poika jolla  ei vissiin ole kaikki mennyt ihan nappiin. Tosin se kyllä itse sanoi siinä, että poika on syntynyt keskosena. Mutta oli jotenkin sen asenne, että mekin oltais täällä vielä kymmenen vuoden päästä.

Sieltä tuli sitten myös paasausta siitä kuinka karmeat ne tilat on ja vaikka ja mistä muusta.

Kun viimein pääsin Juuson luokse tuli itselle itku. Hoitaja ja lääkäri siinä sitten totes, että "tämä on varmasti kovin rankkaa teille" ja sitten vaan sopersin, että kyllä tää tästä muuten, mutta törmäsin tuolla sellaiseen aika negatiiviseen ihmiseen... Lääkäri totesi sitten vain, että tietää kyllä heti kenet olen tavannut. Muutenkin sanoi, että kannattaa suhtautua pienellä varauksella kaikkeen mitä kuulee, koska jokainen HLHS-potilas on yksilö eikä kenenkään hoito mene samalla tavalla. Että kun näitä on kuitenkin hoidettu vasta se kymmenisen vuotta ja ovat kuitenkin aika harvinaisia. Ja että kaikkeen aina vaikuttaa kuitenkin se lähtökohta. Että osalla on huono tilanne jos on sydämessä muita vikoja tai jotain muita elimellisiä vairioita. Ja meillä se tilanne on sitten taas kuitenkin se, että lähtökohdat ovat melkeinpä olosuhteisiin nähden parhaat mahdolliset. Sydän on kunnossa muuten, muut elimet ovat kunnossa, JuuJuu syntyi täysiaikaisena ja toipuminen on lähtenyt etenemään hyvin.

Niin joo siitä toipumisesta, että JuuJuun rintalasta oli tänään laitettu kiinni. Nyt sitten seuraillaan. Joskus kun rintalasta laitetaan kiinni voi tulla sitten notkahdusta ja takapakkia. Kun kuitenkin sydän joutuu taas sopeutumaan uuteen juttuun. Tällä kertaa tilanahtauteen. Että joskus joudutaan se rinta sitten avaamaan uudelleen, mutta se ei oo mitään kauhean vakavaa. Tällä hetkellä kuitenkin oli ihan hyvältä näyttävä tilanne, eli näytti ihan hyvin kestävän uutta tilannetta pienen vointi. Nukutuksessa JuuJuu nyt on, että saa sydän ensin rauhassa sopeutua siihen uuteen tilanteeseen pienillä toiminnoilla. Että sitten kun tuossa tilanteessa ensin sydän sopeutuu, niin sen jälkeen ruvetaan sitten pikkuhiljaa herättelemään ja jossain vaiheessa poistamaan hengityskoneesta jne.

Mutta nyt ruokaa laittamaan ennenkun JooJoo ehtii purkaa kaikki noi rintapumpun osat tuolta laukusta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti