"Mimä hauan!"

Tämä blogi tuppaa jäämään vähän hiljaiseksi, kun mitään erityistä ei tapahdu. Kun kaikki on aivan hyvin, ei tunnu olevan kamalasti kirjoitettavaa tänne.

Kesän aikana Juuso on ruvennut hengästymään vähän helpommin, mutta muuten vointi on ollut oikein hyvä. Se hengästyminenkään ei tunnu Juuson vauhtia hidastavan. Kesällä jo mietinkin, että tuleekohan sitä vähän liikaa aliarvioitua Juuson jaksamista. Yksi kesän kävelylenkeistä näytti nimittäin tältä:

Totesin sitten, että noille parin kilsan lenkeille on ihan turhaa enää ottaa Juusolle rattaita mukaan. Kannan sitten sylissä sen, mitä ei toinen jaksa kävellä.

Tänä kesänä on löytynyt sellainen ihanuus kun ihan itse puusta otetut omput:

 Uudella perhepäivähoitajalla on lähtenyt sujumaan hyvin ja Juuso tuntuu oppivan koko ajan paljon uusia asioita. Temperamenttia ja omaa tahtoa löytyy edelleen enemmän kun omiksi tarpeiksi. Usein kuuluu "Äiti mimä HAUAN!".

Joonan puheterapia

Vaikka tämä blogi onkin pääasiassa Juuson elämästä ajattelin nyt kirjoitella vähän tästä arjessamme enemmän näkyvästä säätämisestä. Nimittäin Joonan puheterapiasta.

Sanoin itse jo Joonan 3v neuvolassa vuosi sitten, että mielestäni lapsen puhe ei oo kovin hyvää. Ajattelin jo silloin, että ei se oikein ikätasolla ole. No neuvolatäti totesi vain, että "katsotaan jos se sitten syksyllä, kun Joona menee hoitoon". No joo, Joona meni hoitoon marraskuussa ja heti alkuvuodesta erityislastentarhanopettaja kiinnitti huomiota lapsen puheeseen. Kiireellinen lähete puheterapeutille. Siellä olemme nyt pari kuukautta käyneet ja puheterapeutti totesi, että haluaisi lähettää Joonan foniatrille. Hän arvioi, että edessä voisi olla vuosi puheterapiaa kaksi kertaa viikossa. Jostain syystä se ei sitten voinut lähettää sitä suoraan, vaan puheterapeutti laittoi lausunnon neuvolalääkärille. Neuvolalääkäri sitten totesi, että ei voi laittaa lähetettä suoraan foniatrille, vaan pitää laittaa lähete lastenpolille. Sieltä sitten tulee kutsu joko sinne foniatrille tai sitten lastenlääkärille, joka arvioi laitetaanko foniatrille. Neuvolalääkäri sanoi, että yrittää saada meille ajan kuukauden sisään.

Toissa viikolla tuli sitten laput polilta "lähete on saapunut ja sen kiireellisyys on arvioitu. Arvioitu jonotusaika 5-6kk". Joopajoo. Eli odotellaan tässä nyt sitten puoli vuotta, että päästään arvioon, että lähetetäänkö tuota lasta sinne foniatrille vai ei... No tätähän se on. Ei auta kun odottaa ja katsella miten homma etenee, vai eteneekö se.

Pipi-ai-ai

Kauan siinä menikin, että tähän perheeseen saatiin tämä tauti vierailulle. Juusolla on korvatulehdus. Ei ihme, että se on ollut niin kiukkuinen. Onneksi on ihana perhepäivähoitaja, joka tunnisti oireet ja kehotti käymään lääkärissä. Oikea korva oli ihan puhdas, mutta vasemmassa sitten oli tulehdus. Viiden päivän antibioottikuuria kehiin ja jospa se sitten siitä paranisi.

Juuso 2v

Juuso pikkuvipeltäjä täytti tänään kaksi vuotta. JO kaksi!

Synttäreitten kunniaksi ostettiin jäätelöä. Tosin Juuso ei sitten tykännytkään valitsemastaan mehujäästä joten kiltti isoveli vaihtoi sen omaan vähän syötyyn eskimopuikkoon. (Siis pojat saa valita altaasta minkä tahansa jätskin ja toinen ottaa mehujään ja toinen eskimon :D )

Lauantaina oli Juuson sydänkontrolli ja kaikki oli ok.

Läpät (trikuspidaaliläppä ja pumonaariläppä) pitävät hyvin, aortassa ei ole ahtaumia jne. Satikat oli 79-80, mutta kuulemma ne on tässä vaiheessa nyt tuota luokkaa. Ja alaspäin tulee mitä lähemmäksi se TCPC-leikkaus tulee. Se on sitten 3-4 vuotiaana.

Pojat saavat jatkaa syksyllä perhepäivähoitajalla. Pari päivää varahoidossa ryhmiksessä sai mut kyllä sen kannalle, että tuo on ehdottomasti paras ratkaisu. Juuso oli isommassa ryhmässä vietetyn päivän jälkeen aivan rättiväsynyt.

Pituutta oli vähän vähemmän, mitä Joonalla saman ikäsenä, mutta ihan hyvin silti.

Pituus: 88,5
Paino: 13,4

Katotaan näyttääkö perjantaina omassa neuvolassa otetut mitat sinnepäinkään samoja.

Verikokeita

Käytiin Juuson kanssa tänään verikokeissa lauantaista kontrollia varten. Reippaasti jaksoi pikkumies tunnin verran odotella vuoroa, mutta sitten palo käpy. Harmi vain, että päästiin sinne labraan sitten vasta vartin huutamisen jälkeen. Verinäyte saatiin kuitenkin otettua sitten yllättävän helposti.

Lauantaina sitten nähdään taas mitä se kardiologi oikein tuumaa Juuson kunnosta.

Mönkijämies

Se on kumma homma, että silloin kun olisi aikaa, ei tapahdu mitään ja sitten kaikki kasaantuu samalle kertaa. Huhtikuun lopun ja toukokuun kohdilta kalenteri tuntuu täyttyvät tiuhaan. Aloitin viikko sitten itse työt kouluavustajana ja tuntuu,että jokaiselle viikolle on jotain menoa. Ensin Joonan puheterapia (jonne piti saada aika ehkä joskus syksyllä), Juuson sydänkontrolli (joka piti olla kesäkuussa), kontrolliin liittyvä labrakäynti, molempien poikien neuvolat ja vielä päivämäärätön Juuson fysioterapeutin käynti.

Tällä kertaa saadaan onneksi nuo Juuson labrat otettua kaikki omassa terveyskeskuksessa, eikä tarvitse niiden takia lähteä ajamaan 50km päähän.

Itse pääsen ulkoilemaan kyllä ihan kiitettävästi, kun ensin töissä vietän lasten kanssa aikaa ulkona ja sitten vielä omatkin lapset tarvitsevat sitä raitista ilmaa. Eilen kokeiltiin Juuson kanssa pikkasen, miltä tuntuu istua polkupyörän kyydissä. Jahka saadaan Joonalle isompi pyörä, voidaan ruveta Juuson kanssa jo vähän harjoittelemaan. Ja mönkkärilläkin pääsi Juuso eilen ajelemaan ensimäistä kertaa.

Kun lumet ovat sulaneet, on Juuso ruvennut viihtymään pihalla paremmin. Pääsee helpommin kävelemään. Nyt voi tehdä jotain muutakin, kun vain olla keinussa. Vaikka sekin on edelleen kivaa.

Kumpparit vaan meinaa pysyä vähän huonosti matkassa, kun oikein kovasti keinuu.
Joonan kanssa sitten potkiskeltiin palloa. Se vain juoksee koko ajan, niin meinaa tuo kuvan saaminen olla vähän haastavaa.

Peikonpoikasista ihmislapsiksi

Tänään oli pojilla jännä paikka: ensimmäinen parturikäynti ikinä!

Joonan hiuksia olen leikkonut kotona, Juuson hiuksia ei ole aikaisemmin leikattu. Lähtötilanne oli aikalailla tämä:

 (tyylikkäästi Joona päätti hakea pojille kesken iltatoimien vielä sämpylät sillä aikaa, kun hain ite kameraa)

Juusolla meinasi loppua pinna siihen paikoillaan istumiseen, mutta muumikirjan, keksien, laulamisen ja muun kanssa saatiin lopulta hiukset leikattua.

 Tuli isoja poikia kun hiukset lyheni. Joona jaksoi istua todella reippaasti. Joonan kurittomat hiukset vaan ehti mennä jo aivan sotkuun kun oli pipo päässä.