Peikonpoikasista ihmislapsiksi

Tänään oli pojilla jännä paikka: ensimmäinen parturikäynti ikinä!

Joonan hiuksia olen leikkonut kotona, Juuson hiuksia ei ole aikaisemmin leikattu. Lähtötilanne oli aikalailla tämä:

 (tyylikkäästi Joona päätti hakea pojille kesken iltatoimien vielä sämpylät sillä aikaa, kun hain ite kameraa)

Juusolla meinasi loppua pinna siihen paikoillaan istumiseen, mutta muumikirjan, keksien, laulamisen ja muun kanssa saatiin lopulta hiukset leikattua.

 Tuli isoja poikia kun hiukset lyheni. Joona jaksoi istua todella reippaasti. Joonan kurittomat hiukset vaan ehti mennä jo aivan sotkuun kun oli pipo päässä.

Lauseita

Heh. Joonan eka kahden sanan lause oli "Tuutu ikkee", eli Juuso itkee. Nyt Juuson kolmas ja neljäs kahden sanan lause on ollu "Uuna myömään!" (=Joona syömään) ja "Uuna ittuu!" (=Joona istumaan).

Kirjoittelin jo tuonne toisen blogin puolelle meidän viime viikon Levin reissusta. Ihmetytti kyllä reissun aikana, kuinka paljon Juuso oikeasti jaksaa. Se ei ollut tuosta meidän touhukolmikosta edes aina se, joka väsähti ekana. Ajattelin, että se ei kyllä jaksa kauaa olla kylpylässä, mutta noin vain meni 1,5 tuntia ja senkin jälkeen riitti illalla vielä virtaa. Kylmäkään sille ei tullut suuremmin. Yhden kerran välissä piti käydä sen kanssa saunassa, kun alkoi huulet sinertää. Pallomeressä ja liukumäessä meinasi kyllä sitten iskeä vähän väsy. Mutta tunnin verran jaksoi Juuso sielläkin mennä ja touhata. Joonahan oli molemmissa paikoissa ihan kun joku energiajuomaa vetänyt duracel-pupu. Kylpylässäkin se oli hyppäämässä altaasta toiseen heti jos ei pitänyt kiinni. Se kun osasi kellukkeiden ja vaahtomuovipötkylöiden kanssa räpiköidä aika vauhdilla.

Juuso kyllä rakastaa vauhtia. Monta kertaa reissun aikana kuului "Kyyti! Kyyti!". Vesiliukumäkeä Juuso rakasti. Pieni vauhtihirmu nauroi ääneen koko ensimmäisen laskun ja seuraavien aikana kuului "viuuuuh!!". Katsoin joskus Särkänniemen nettisivuilta, et sieltä löytyy tällainen teksti:
Jos olet raskaana tai sinulla on sydän- ja verisuonitauteja tai tuki- ja liikuntaelinsairauksia, emme suosittele etenkään hurjimpia laiteajoja. Mikäli epäilet laitteen aiheuttavan itsellesi terveysriskejä, älä mene kyytiin.
Kysyin tästä sitten kardiologilta ja tämä oli sitä mieltä, että koska Juuson sairaus ei ole sen tyyppinen, että siihen kuuluisi kohtauksia, uskaltaa Juuson kanssa mennä huvipuiston laitteisiin. Ehkä sitten ensi kesänä suunnataan joko Särkänniemeen tai PowerParkiin.

Juuson tarina akuutissa

Juuson tarinasta jutta tänään illalla Akuutissa ja luettavissa jo Akuutin nettisivuilta.

Poikien höpinät

Poikien höpinöistä tulee itelle kyllä välillä tosi hyvä mieli. Monet jutut naurattaa itteä kamalasti, mut ne tuskin on muiden mielestä niin hauskoja. Jaan niitä silti:

Joona tuli tässä yhtenä iltana erikseen kertomaan nukkumaanmenon jälkeen silmät puoliummessa, että on päivällä syönyt kaikki lihapullat ja muusin hoidossa.

Yhtenä päivänä Joonalla oli vähän vauhti päällä. Eka aamulla se tuli sanomaan "Huomenta äiti! Nukuitko hyvin?" sitten kun laitoin pyykkiä, kuului "ota käestä kiinni! vauhtia, vauhtia! *kops* uppistakeekkaa!" ja tossa hetki sitten kuulu niin kohteliaasti "äiti! voisitko tulla auttamaan minua?"

Joo ei oo tullu käytyä lasten kanssa kirkossa...
Joona: "Äiti kato! Linna!!!"
Minä: "Ei se oo linna, se on kirkko"
Joona: "Eikä oe kiikko! Se on linna!!"

Joona aloitti kirjoittamaan omaan nimeään mallista. J ja O tuli hienosti, mutta toinen O meni sitten minne sattuu ja siitä tuli omituinen soikio. Joona totesi, että "tämä sämpänä" (=tämä sämpylä).

Joona päätti myös olla avuksi yhtenä iltana.  Olin pistänyt jo Juuson sänkyyn ja se sitten nousi sängystä ja huusi jotain huoneessa. Joona totes, että "Noona laittaa Juuso nukkumaan" ja meni sinne huoneeseen. Jukan kanssa naurua pidätellen kuunneltiin kun sieltä kuulu Joonan ihan tosi lempeä ääni "Meekkö Juuso sänkyyn. Laita Juuso simmät kiinni. Nyt Juuso pää tyynyyn"
Ja Juuso meni ja rupes nukkumaan! 

Myytiin auto jollekkin ilmeisesti lähi-idän suunnalta olleelle tyypille ja Joona totes illalla, että sen auton oli ostanut Mikki Hiirestä tuttu Musta Pekka.

Joona lauloi yhtenä iltana: "puiki, puiki tättönen, oppa gangnam style!" (Pitäis vissiin rajottaa sitä YleX:n kuuntelua autossa)

Juuson hauskat höpinät on vielä niin tilanteisiin liittyviä, että ne ei avaudu kirjoituksista. Mut se on aika ylisöpö, kun se pistää käden korvalle (ei osaa laittaa suun eteen) ja huutelee Touhotinta. ("tooootiii!"). 

Myös Juuson leikit on hauskaa kuunneltavaa joskus kun kesken höpinän kuuluu "OU NOU!!".

Mä oon opettanut pojille omasta lapsuudestani tutun "kutitusleikin", eli sellasen missä heilutetaan kättä ja sanotaan, että "Haukkalintu kiivaa kaavaa" ja sitten kutitetaan "kutikutikuti". No Joona lyhentää sen "Haukka hiivaa kutikutkuti" ja Juuso "Haa kukikuki".

15 minuuttia julkisuutta

27.3.2013 Ylen Akuutti-ohjelmassa sydän asiaa ja jaksossa nähdää myös Juuso ja Juuson tarina.

Touhotin

Juuso on kyllä yksi pieni touhotin koko poika. Se on aina välillä katsonut Disney Juniorilta Mikki Hiiren kerhotaloa. Viime viikolla se sitten löysi sellaisen muovisen Mikki-hahmon ja tuli sitä näyttämään "IKKI! IKKI!". Sen jälkeen se aloitti laulamaan "tiptop"-tanssia: "tittot" ja sitten se nosti käden korvalle ja huusi "toootiiiii". Eli siis "hoi touhotin".

Pari viikkoa sitten tuli myös ensimmäine kahden sanan lause. Tai sellainen mikä voidaan siten hyvällä tahdolla tulkita. Juuso sanoi "Peetta pallo". Eli siis Bertan pallo. Bertta on poikien mummulan koira.

"Äiti sanoo anteeksi"

Niitä hetkiä kun tuntee ittensä tosi huonoksi äidiksi. Kun mokaa.

Joonalla on puheessa aika paljon aukkoja ja se ei oo ihan ikätasolla. Ohjeiden noudattaminen on myö aika haastavaa tälle meidän elosalamalle. Tänään kävi sitten erityisope arvioimassa ja teettämässä kettu-tehtäviä. No ne ei sit menny ihan putkeen.

Juttelin niistä ensin hoitotädin kanssa, sitten soitin sille erityisopelle ja juteltiin niistä tehtävistä, sitten juttelin niistä miehen kanssa ja äidin kanssa. Ja aina Joona oli jossain kuuloetäisyydellä.

Illalla se sitten ei meinannut millään ruveta nukkumaan ja sitten se tuli mun luokse ja sanoi "äiti sanoo anteeksi". Sille oli tullut tosi paha mieli. Se ei osannut oikein sanoa sitten tarkemmin, että mistä. Oletettavasti siitä, kun olin tuosta sen testipäivästä puhunut. Yritin sitten selittää sille, että ei se haittaa jos ei kaikkea osaa ja et kaikki ei voi olla hyviä kaikissa asioissa. Että se on tosi hyvä numeroissa ja laskemisessa. Tämä sitten ilmeisesti rauhoitti pienen mieltä, koska sen jälkeen onnistui nukkuminen.

Mutta niin sydäntäsärkevää: "äiti sanoo anteeksi"