keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Juuson tarina akuutissa
Juuson tarinasta jutta tänään illalla Akuutissa ja luettavissa jo Akuutin nettisivuilta.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Poikien höpinät
Poikien höpinöistä tulee itelle kyllä välillä tosi hyvä mieli. Monet jutut naurattaa itteä kamalasti, mut ne tuskin on muiden mielestä niin hauskoja. Jaan niitä silti:
Joona tuli tässä yhtenä iltana erikseen kertomaan nukkumaanmenon jälkeen silmät puoliummessa, että on päivällä syönyt kaikki lihapullat ja muusin hoidossa.
Yhtenä päivänä Joonalla oli vähän vauhti päällä. Eka aamulla se tuli sanomaan "Huomenta äiti! Nukuitko hyvin?" sitten kun laitoin pyykkiä, kuului "ota käestä kiinni! vauhtia, vauhtia! *kops* uppistakeekkaa!" ja tossa hetki sitten kuulu niin kohteliaasti "äiti! voisitko tulla auttamaan minua?"
Joo ei oo tullu käytyä lasten kanssa kirkossa...
Joona: "Äiti kato! Linna!!!"
Minä: "Ei se oo linna, se on kirkko"
Joona: "Eikä oe kiikko! Se on linna!!"
Joona aloitti kirjoittamaan omaan nimeään mallista. J ja O tuli hienosti, mutta toinen O meni sitten minne sattuu ja siitä tuli omituinen soikio. Joona totesi, että "tämä sämpänä" (=tämä sämpylä).
Joona päätti myös olla avuksi yhtenä iltana. Olin pistänyt jo Juuson sänkyyn ja se sitten nousi sängystä ja huusi jotain huoneessa. Joona totes, että "Noona laittaa Juuso nukkumaan" ja meni sinne huoneeseen. Jukan kanssa naurua pidätellen kuunneltiin kun sieltä kuulu Joonan ihan tosi lempeä ääni "Meekkö Juuso sänkyyn. Laita Juuso simmät kiinni. Nyt Juuso pää tyynyyn"
Ja Juuso meni ja rupes nukkumaan!
Myytiin auto jollekkin ilmeisesti lähi-idän suunnalta olleelle tyypille ja Joona totes illalla, että sen auton oli ostanut Mikki Hiirestä tuttu Musta Pekka.
Joona lauloi yhtenä iltana: "puiki, puiki tättönen, oppa gangnam style!" (Pitäis vissiin rajottaa sitä YleX:n kuuntelua autossa)
Juuson hauskat höpinät on vielä niin tilanteisiin liittyviä, että ne ei avaudu kirjoituksista. Mut se on aika ylisöpö, kun se pistää käden korvalle (ei osaa laittaa suun eteen) ja huutelee Touhotinta. ("tooootiii!").
Myös Juuson leikit on hauskaa kuunneltavaa joskus kun kesken höpinän kuuluu "OU NOU!!".
Mä oon opettanut pojille omasta lapsuudestani tutun "kutitusleikin", eli sellasen missä heilutetaan kättä ja sanotaan, että "Haukkalintu kiivaa kaavaa" ja sitten kutitetaan "kutikutikuti". No Joona lyhentää sen "Haukka hiivaa kutikutkuti" ja Juuso "Haa kukikuki".
Joona tuli tässä yhtenä iltana erikseen kertomaan nukkumaanmenon jälkeen silmät puoliummessa, että on päivällä syönyt kaikki lihapullat ja muusin hoidossa.
Yhtenä päivänä Joonalla oli vähän vauhti päällä. Eka aamulla se tuli sanomaan "Huomenta äiti! Nukuitko hyvin?" sitten kun laitoin pyykkiä, kuului "ota käestä kiinni! vauhtia, vauhtia! *kops* uppistakeekkaa!" ja tossa hetki sitten kuulu niin kohteliaasti "äiti! voisitko tulla auttamaan minua?"
Joo ei oo tullu käytyä lasten kanssa kirkossa...
Joona: "Äiti kato! Linna!!!"
Minä: "Ei se oo linna, se on kirkko"
Joona: "Eikä oe kiikko! Se on linna!!"
Joona aloitti kirjoittamaan omaan nimeään mallista. J ja O tuli hienosti, mutta toinen O meni sitten minne sattuu ja siitä tuli omituinen soikio. Joona totesi, että "tämä sämpänä" (=tämä sämpylä).
Joona päätti myös olla avuksi yhtenä iltana. Olin pistänyt jo Juuson sänkyyn ja se sitten nousi sängystä ja huusi jotain huoneessa. Joona totes, että "Noona laittaa Juuso nukkumaan" ja meni sinne huoneeseen. Jukan kanssa naurua pidätellen kuunneltiin kun sieltä kuulu Joonan ihan tosi lempeä ääni "Meekkö Juuso sänkyyn. Laita Juuso simmät kiinni. Nyt Juuso pää tyynyyn"
Ja Juuso meni ja rupes nukkumaan!
Myytiin auto jollekkin ilmeisesti lähi-idän suunnalta olleelle tyypille ja Joona totes illalla, että sen auton oli ostanut Mikki Hiirestä tuttu Musta Pekka.
Joona lauloi yhtenä iltana: "puiki, puiki tättönen, oppa gangnam style!" (Pitäis vissiin rajottaa sitä YleX:n kuuntelua autossa)
Juuson hauskat höpinät on vielä niin tilanteisiin liittyviä, että ne ei avaudu kirjoituksista. Mut se on aika ylisöpö, kun se pistää käden korvalle (ei osaa laittaa suun eteen) ja huutelee Touhotinta. ("tooootiii!").
Myös Juuson leikit on hauskaa kuunneltavaa joskus kun kesken höpinän kuuluu "OU NOU!!".
Mä oon opettanut pojille omasta lapsuudestani tutun "kutitusleikin", eli sellasen missä heilutetaan kättä ja sanotaan, että "Haukkalintu kiivaa kaavaa" ja sitten kutitetaan "kutikutikuti". No Joona lyhentää sen "Haukka hiivaa kutikutkuti" ja Juuso "Haa kukikuki".
tiistai 5. maaliskuuta 2013
15 minuuttia julkisuutta
27.3.2013 Ylen Akuutti-ohjelmassa sydän asiaa ja jaksossa nähdää myös Juuso ja Juuson tarina.
torstai 31. tammikuuta 2013
Touhotin
Juuso on kyllä yksi pieni touhotin koko poika. Se on aina välillä katsonut Disney Juniorilta Mikki Hiiren kerhotaloa. Viime viikolla se sitten löysi sellaisen muovisen Mikki-hahmon ja tuli sitä näyttämään "IKKI! IKKI!". Sen jälkeen se aloitti laulamaan "tiptop"-tanssia: "tittot" ja sitten se nosti käden korvalle ja huusi "toootiiiii". Eli siis "hoi touhotin".
Pari viikkoa sitten tuli myös ensimmäine kahden sanan lause. Tai sellainen mikä voidaan siten hyvällä tahdolla tulkita. Juuso sanoi "Peetta pallo". Eli siis Bertan pallo. Bertta on poikien mummulan koira.
Pari viikkoa sitten tuli myös ensimmäine kahden sanan lause. Tai sellainen mikä voidaan siten hyvällä tahdolla tulkita. Juuso sanoi "Peetta pallo". Eli siis Bertan pallo. Bertta on poikien mummulan koira.
torstai 24. tammikuuta 2013
"Äiti sanoo anteeksi"
Niitä hetkiä kun tuntee ittensä tosi huonoksi äidiksi. Kun mokaa.
Joonalla on puheessa aika paljon aukkoja ja se ei oo ihan ikätasolla. Ohjeiden noudattaminen on myö aika haastavaa tälle meidän elosalamalle. Tänään kävi sitten erityisope arvioimassa ja teettämässä kettu-tehtäviä. No ne ei sit menny ihan putkeen.
Juttelin niistä ensin hoitotädin kanssa, sitten soitin sille erityisopelle ja juteltiin niistä tehtävistä, sitten juttelin niistä miehen kanssa ja äidin kanssa. Ja aina Joona oli jossain kuuloetäisyydellä.
Illalla se sitten ei meinannut millään ruveta nukkumaan ja sitten se tuli mun luokse ja sanoi "äiti sanoo anteeksi". Sille oli tullut tosi paha mieli. Se ei osannut oikein sanoa sitten tarkemmin, että mistä. Oletettavasti siitä, kun olin tuosta sen testipäivästä puhunut. Yritin sitten selittää sille, että ei se haittaa jos ei kaikkea osaa ja et kaikki ei voi olla hyviä kaikissa asioissa. Että se on tosi hyvä numeroissa ja laskemisessa. Tämä sitten ilmeisesti rauhoitti pienen mieltä, koska sen jälkeen onnistui nukkuminen.
Mutta niin sydäntäsärkevää: "äiti sanoo anteeksi"
Joonalla on puheessa aika paljon aukkoja ja se ei oo ihan ikätasolla. Ohjeiden noudattaminen on myö aika haastavaa tälle meidän elosalamalle. Tänään kävi sitten erityisope arvioimassa ja teettämässä kettu-tehtäviä. No ne ei sit menny ihan putkeen.
Juttelin niistä ensin hoitotädin kanssa, sitten soitin sille erityisopelle ja juteltiin niistä tehtävistä, sitten juttelin niistä miehen kanssa ja äidin kanssa. Ja aina Joona oli jossain kuuloetäisyydellä.
Illalla se sitten ei meinannut millään ruveta nukkumaan ja sitten se tuli mun luokse ja sanoi "äiti sanoo anteeksi". Sille oli tullut tosi paha mieli. Se ei osannut oikein sanoa sitten tarkemmin, että mistä. Oletettavasti siitä, kun olin tuosta sen testipäivästä puhunut. Yritin sitten selittää sille, että ei se haittaa jos ei kaikkea osaa ja et kaikki ei voi olla hyviä kaikissa asioissa. Että se on tosi hyvä numeroissa ja laskemisessa. Tämä sitten ilmeisesti rauhoitti pienen mieltä, koska sen jälkeen onnistui nukkuminen.
Mutta niin sydäntäsärkevää: "äiti sanoo anteeksi"
lauantai 15. joulukuuta 2012
Kontrolli Kokkolassa
Juusolla oli tänään sydänkontrolli. Tällä kertaa ei tarvinnut ajaa OYS:iin, vaan kontrollipaikkana oli K-PKS. Tästä syystä myös näin omituinen kontrollipäivä, eli lauantai.
Ajelimme aamupäivästä Juuson kanssa Kokkolaan ja koko matkan takapenkiltä kuului iloinen höpötys. Osastolla Juuso käveleskeli ympäriinsä ja kiipeili penkille. Kauhea vauhti koko ajan päällä.
Ensin käytiin hoitajan luona. Hoitaja muisti Juuson toissakesältä. Oli kuulemma niin hyväntuulinen pieni mies, että jäi mieleen. Pituutta ei tällä kertaa mitattu, koska edellisestä neuvolasta on niin vähän aikaa. Paino katsottiin nyt ensimäistä kertaa isojen ihmisten vaa'alla ja tulos näytti vähän vähemmän, kun neuvolakäynnillä (11,7kg). Verenpaineen otosta Juuso ei tykännyt yhtään, vaan huusi kun syötävä. Saatiin jotain lukuja kuitenkin. Ennenkun ehdittiin ottamaan verenpainetta jalasta, tuli lapratäti ottamaan astruppia (jota ei voitu omassa TK:ssa ottaa). Olin aikasemmin kertonut, että Juuso pisti viime viikolla labrassa vastaan niin paljon, et mä en saanut yksin pidettyä siitä kiinni. Hoitaja vähän hymyili sille, mutta huomasi nyt, että mä en todellakaan saa pidettyä Juusoa paikoillaan, kun se suuttuu. Sain pidettyä jalat ja toisen käden kiinni, mutta sitten se käsi, minkä sormen päästä sitä näytettä otettiin, ei enää mahtunut omiin käsiini ja hoitaja joutui tulla vähän avuksi.
Näytteenoton jälkeenkään ei meinannut itku loppua ja ehdin jo harmitella ääneen, kun en tajunnut ottaa tuttia mukaan. Hoitaja kävi sitten hakemassa Juusolle tutin ja kun kaivoin vielä laukusta kainaloon rätin, saatiin pikkumies rauhoittumaan. Siinä tutin ja rätin kanssa sylissä oli niin hyvä olla, että saatiin ne verenpaineet kädestä ja jalasta otettua. En vain itse tajunnut katsoa ollenkaan mitä lukuja se kone näytti. Saturaatiot oli 89.
Juuso oli edelleen aika väsynyt, kun siirryttiin kardiologin luokse. Tutin ja rätin kanssa makoili aivan rauhassa koko ultrauksen ajan. Katseli mun kädessä pyörivää Ihaa-avaimenperää.
Sydäntilanne on hyvä. Kaikki oli niinkun pitääkin. Seuraavan kerran tarttee Helsinkiin vasta joskus siellä 3-4 vuotiaana. Olin jostain syystä ollut tähän asti siinä luulossa, että se seuraava katetrisaatto olis tuossa n. kahden vuoden iässä, mutta se onkin sitten vasta tuolla 3-4 vuotiaana, juuri ennen sitä seuraavaa leikkausta. En myöskään tiennyt, että sen TCPC- leikkauksen yhteydessä jätetään joku reikä, joka sitten usein n. vuoden päästä leikkauksesta suljetaan katetroimalla.
Seuraava sydänkontrolli on Kokkolassa puolen vuoden päästä. Päätettiin myös, että käydään sitten labrat Kokkolassa, että saadaan kaikki otettua kerralla. Neuvolat ihan normaalisti ja fysioterapeutin kontrolli sinne seuraavan neuvolan lähistölle.
Kardiologin mukaan Juuso on omassa sarjassaan harvinaisen vetreä. Näin tuumasi kardiologi, kun oli puhetta tuosta Juuson liikkumisesta.
Kotimatkan pikkumies sitten nukkui.
Ajelimme aamupäivästä Juuson kanssa Kokkolaan ja koko matkan takapenkiltä kuului iloinen höpötys. Osastolla Juuso käveleskeli ympäriinsä ja kiipeili penkille. Kauhea vauhti koko ajan päällä.
Ensin käytiin hoitajan luona. Hoitaja muisti Juuson toissakesältä. Oli kuulemma niin hyväntuulinen pieni mies, että jäi mieleen. Pituutta ei tällä kertaa mitattu, koska edellisestä neuvolasta on niin vähän aikaa. Paino katsottiin nyt ensimäistä kertaa isojen ihmisten vaa'alla ja tulos näytti vähän vähemmän, kun neuvolakäynnillä (11,7kg). Verenpaineen otosta Juuso ei tykännyt yhtään, vaan huusi kun syötävä. Saatiin jotain lukuja kuitenkin. Ennenkun ehdittiin ottamaan verenpainetta jalasta, tuli lapratäti ottamaan astruppia (jota ei voitu omassa TK:ssa ottaa). Olin aikasemmin kertonut, että Juuso pisti viime viikolla labrassa vastaan niin paljon, et mä en saanut yksin pidettyä siitä kiinni. Hoitaja vähän hymyili sille, mutta huomasi nyt, että mä en todellakaan saa pidettyä Juusoa paikoillaan, kun se suuttuu. Sain pidettyä jalat ja toisen käden kiinni, mutta sitten se käsi, minkä sormen päästä sitä näytettä otettiin, ei enää mahtunut omiin käsiini ja hoitaja joutui tulla vähän avuksi.
Näytteenoton jälkeenkään ei meinannut itku loppua ja ehdin jo harmitella ääneen, kun en tajunnut ottaa tuttia mukaan. Hoitaja kävi sitten hakemassa Juusolle tutin ja kun kaivoin vielä laukusta kainaloon rätin, saatiin pikkumies rauhoittumaan. Siinä tutin ja rätin kanssa sylissä oli niin hyvä olla, että saatiin ne verenpaineet kädestä ja jalasta otettua. En vain itse tajunnut katsoa ollenkaan mitä lukuja se kone näytti. Saturaatiot oli 89.
Juuso oli edelleen aika väsynyt, kun siirryttiin kardiologin luokse. Tutin ja rätin kanssa makoili aivan rauhassa koko ultrauksen ajan. Katseli mun kädessä pyörivää Ihaa-avaimenperää.
Sydäntilanne on hyvä. Kaikki oli niinkun pitääkin. Seuraavan kerran tarttee Helsinkiin vasta joskus siellä 3-4 vuotiaana. Olin jostain syystä ollut tähän asti siinä luulossa, että se seuraava katetrisaatto olis tuossa n. kahden vuoden iässä, mutta se onkin sitten vasta tuolla 3-4 vuotiaana, juuri ennen sitä seuraavaa leikkausta. En myöskään tiennyt, että sen TCPC- leikkauksen yhteydessä jätetään joku reikä, joka sitten usein n. vuoden päästä leikkauksesta suljetaan katetroimalla.
Seuraava sydänkontrolli on Kokkolassa puolen vuoden päästä. Päätettiin myös, että käydään sitten labrat Kokkolassa, että saadaan kaikki otettua kerralla. Neuvolat ihan normaalisti ja fysioterapeutin kontrolli sinne seuraavan neuvolan lähistölle.
Kardiologin mukaan Juuso on omassa sarjassaan harvinaisen vetreä. Näin tuumasi kardiologi, kun oli puhetta tuosta Juuson liikkumisesta.
Kotimatkan pikkumies sitten nukkui.
torstai 6. joulukuuta 2012
Labratätejä moikkaamassa
Juusolle tuli aika seuraavaan kontrolliin ja komento käydä verikokeissa omassa terveyskeskuksessa viikkoa ennen. Käytiin sitten eilen aamulla ottamassa kokeet. Vein ensin Joonan hoitoon ja suunnattiin sitten Juuson kanssa terveyskeskukseen. On tosi ihanaa, että pienen lapsen kanssa pääsee jonon ohi, eikä tarvitse kovin kauaa odotella. Kaksi kolmesta labratädistä muisti Juuson. "Voi onko tämä se vauva joka täällä kävi! Voi kun se on kasvanut valtavasti!". Itse kokeiden otto sujui harvinaisen hyvin. Suoni löytyi heti ja verta tuli kaksi putkiloa oikein nätisti. Ja Juuso huusi kun syötävä oikein reippaasti. Ja pisti vastaan kyllä ihan kiitettävissä määrin. Lohdutukseksi Juuso sai avata joulukalenterin ja sai tarroja ja pyyhekumen. Siinä kohti sitten kun juteltiin Juuson tulevasta leikkauksesta ja sen jälkeisesistä INR-mittauksista tajusi se kolmaskin täti, että "Onko tämä SE?". Joo sehän se. Yksi pyydetyistä verinäytteistä oli selainen, että sitä ei voitu omassa terveyskeskuksessa ottaa ja soittelin siitä sitten keskussairaalaan. Sen näytteen vastauksen saa viidessä minuutissa, joten sen ottaminen onnistuu sitten kontrollipäivänä. Siinä vaiheessa sitten kun saatiin Juusolle haalarit päälle, irtosi ensimmäinen hymy sille reissulle. Taisi pieni tajuta, että nyt kun puetaan, homma on ohi. Tosin kun vein sen hoitopaikkaan, niin sen verran oli loukkaantunut poika, että ei voinut heitä sanoa. Mökötys oli ohi siihen mennessä kun tulin poikia hakemaan ja siinä kohti Juuso sanoikin sitten ihan uuden sanan "täti hee-iii" sanoi Juuso heiluttaessaan hoitotädille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)