Lastenklinikka... Mehän oltiin siellä ihan vähän aikaa sitten. Joku puoli vuotta tai jotain. Siltä tuntuu, niin tuoreesti ovat muistissa kaikki äänet, värit ja hajut. Mutta ei siitä ole puolta vuotta. Siitä on kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta, kun edellisen kerran tuolla oltiin. Sen jälkeen on kaksi vuotta ja viisi kuukautta saatu nauttia jo lääkkeettömyydestä.
Tuntuu pahalta mennä tuonne taas. Koko paikka muistuttaa niin elävästi siitä, kuinka vakava vika tuolla pyörremyrskyn lailla koheltavalla lapsella on. Sydänvika näkyy arjessa niin vähän, että se on helppo unohtaa. Tuolla siitä tulee taas totta. Se on ihan eri maailma, irti arkitodellisuudesta.
Tänään pakataa tavaroita, huominen menee autossa. Päivittelen varmaan jotain lyhyitä pikapostauksia tänne kännykällä seuraavien päivien ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti