Semanttis-Pragmaattinen kielihäiriö

Jotenkin tuntuu, että tämä blogi tulee jatkossa käsittelemään vähän enemmän molempia poikiani. Joonan kohdalla foniatri siis vilauttelema diagnoosi oli semanttis-pragmaattinen kielen erityisvaikeus (SPD). Googletin ja löysin selventävän käännösartikkelin. Se löytyy TÄÄLTÄ.

Kaikki kohdat eivät Joonaan täsmää. Esimerkiksi Joona kyllä osaa odottaa vuoroaan ja vastavuoroiset leikit (kuten pallon heittely toiselle) onnistuvat. Joona myös tuntui ymmärtävän plussan käsitteen. Mutta kysymyssanat kuten "millainen" ovatkin sitten jo ihan liian abstrakteja.

Joonan kohdalla tämä polku tähän asti on mennyt kutakuinkin niin, että puhumaan Joona oppi myöhään. Ensimmäinen sana (äiti) tuli 1,5 vuoden iässä. Ensimmäinen kahden sanan lause tuli kun ikää oli 2 vuotta ja 2 kk. Se oli "Tuutu ikkee". Ensimmäinen kolmen sanan lause tuli marraskuussa 2011, kun olimme Juuson Glennin takia Mäkkäritalossa. Joona kysyi "Mittä kokotii-i on?".

Kun Joona oli kolme, sanoin neuvolassa, että mielestäni Joonan puhe ei ole ikätasolla. Terkkari puhui vain, että jos Joona on menossa syksyllä hoitoon, niin homma korjaantuu ehkä sillä. Pojat menivät marraskuussa 2012 perhepäivähoitajalle ja helmikuussa 2013 kävi kelto tekemässä kettu-testit Joonan kanssa. Niiden perusteella Joona sai kiireellisen lähetteen puheterapiaan. Puheterapia aloitettiin huhtikuussa ja se on jatkunut sieltä viime viikkoon asti. Nyt ollaan tauolla, mutta puheterapia tulee jatkumaan. Mahdollisesti vuosia.

Jo kolmannellä käynnillä puheterapeutti rupesi puhumaan foniatrille lähettämisestä. Myös mahdollisesta tarpeesta päästä toimintaterapeutin arvioon oli puhetta. Tällä viikolla meillä sitten oli se foniatri-käynti ja tosiaan tällä hetkellä näyttää, että diagnoosiksi olisi tulossa tuo SPD. Kuitenkin ensi vuonna ollaan vielä menossa psykologin  ja toimintaterapeutin arvioon. Niiden pohjalta varmaan tehdään sitten lopullista diagnoosia. C-lausunnon foniatri aikoi kirjoittaa, eli saadaan lähteä hakemaan myös Joonan diagnoosin perusteella vammaistukea. Alinpaan pitäisi olla perusteet.

Tänään on sitten taas Juuson sydänkontrolli. Tulen kertomaan kuulumisia sieltä ehkä tänään tai huomenna.

Foniatri-reissua

Vika, häiriö, ongelma, viivästymä, c-lausunto, tuen tarve, vammaistuki....

Vaikka asiat tietää, silti kuulostaa karulta kuulla ne lääkäriltä. Joonalle on tulossa nyt sitten joku diagnoosi. Erityinen puheen kehityksen häiriö. C-lausuntoa on tulossa siitäkin, eli vammaistukea saa hakea nyt sitten myös Joonasta. Päivähoitokuvioihin on tulossa muutoksia nyt ainakin. Niistä lisää sitten tuonnempana.

Kaikki oli tiedossa ja silti tässä on sulattelemista. Lauantaina sitten Juuson sydänkontrolliin. Toivottavasti sieltä nyt ei tule kovin paljon sellaisia uutisia, mitä pitäisi sulatella.

Kuuri loppui

Ne näpyt hävisivät aamuun mennessä, joten ei se sitten varmaan allergiaa ollutkaan. Lääkkeitten antaminen Juusolle on ihan kamalaa puuhaa. Se inhoaa sitä ihan todenteolla ja saa paniikkihepulit aina kun pidetään väkisin kiinni. Tosin nyt kun noita antibiootteja on viikon verran annettu, alkoi homma sujumaan jo sen verran, että paniikkihepulin tilalle tuli vain "eieieiei minä en halua!!!"-raivarit. Siis selkeästi enää homma tympäs, ei enää pelottanut. Ja no siihen se kuuri sitten loppui. On tuo muksu kyllä vähän paremmassa kunnossakin jo.

Voihan näppy...

Nyt se mukula sitten vielä on varmaan allerginen jommalle kummalle niistä antibiooteista... Ku nyt taas tietäis mitä sillekkin asialle pitäisi tehdä... Näppylöitä selässä ja mahassa. Blaah...

Päivystysreissua

Juuso on ollut jo monta viikkoa tosi räkäinen. Varmaan jotain kuusi tai kahdeksan viikkoa. Käytiin viime perjantaina sitten terveyskeskuksessa. Kaikki oli ok, joten lääkäri totesi, että virustautia. Sanoi kuitenkin, että jos nousee kuume, niin sitten ottaa uudestaan yhteyttä.

Hain tänään poikia hoidosta ja hoitaja sanoi mitanneensa Juusolta kuumeen. Oli 37.7. Kotona en pystynyt mittaamaan, kun on toinen mittari hukassa ja toinen rikki. Yritin sitten soittaa terveyskeskukseen ja ensimmäistä kertaa ikinä, en meinannut päästä läpi. 15min odottelun jälkeen sitten vastattiin ja todettiin, että "Täällä on päivystys enää 10min, joten ei oikein voida ottaa tänne". Eli soittoa sinne 50km päähän yhteispäivystykseen sitten. Saatiin sinne aika kuudeksi.

Mentiin sinne, odoteltiin joku ehkä 20min jonka jälkeen tultiin ottamaan labrat. Sitten taas odottelua. Odotellessa Juuso leikki palikoilla ja kun se homma kyllästytti, katseltiin kuvia puhelimesta. Tämän jälkeen päästiin lääkärille ja lääkäri pisti lähetteen keuhkokuvaan. Lääkäri antoi myös pienen tarran Juusolle. Sitten lähdettiin Juuson kanssa käymään röntgenissä keuhkokuvassa. Sinne piti kävellä keltaista viivaa ja Juuso teki sen tunnontarkasti. Ensin käveltiin siellä röntgenissä vähänä liiankin pitkälle, mutta lopulta sitten päästiin oikeaan tutkimushuoneeseen ja kuva saatiin otettua. Juuso sai palkinnoksi reippaudesta kaksi tarraa. Sitten tultiin takaisin päivystykseen odottelemaan.Odotellessa syötiin M&M karkkeja ja pelattiin Angry Birdsiä.

Päivystävä lääkäri sitten katsoi, että kauhkokuvassa on jotain suttua, joka voi viitata keuhkokuumeeseen ja sanoi, että sisätautilääkäri katsoo vielä. Lisää odottelua. Tässä välissä löydettiin laatikosta Muumeja ja niitä Juuso sitten kantoi sylin ja pöydän väliä varmaan parikymmentä minuuttia. "Äiti minkä Uuto hauaa? Uuto hauaa Muumipappa. Äiti kato. Muumipappa lättee tänne pöyälle!" Näin kannettiin riviin kaikki pöydälle ja sitten taas yksitellen takas syliin.

Sisätautilääkärille mennessä Juusolle iski kamala iltavilli ja se näytteli kieltä (M&M-karkkien sinisenvihreäksi värjäämää) ja lauloi "hepokatti maantiellä poikittain" (ilman sanoja) ja muutenkin riehu normaaliin tapaansa menemään. Lääkäri oli sitä mieltä, että paranemassaoleva virustauti ja pisti kotiin. Soitti kuitenkin ensin lastenlääkärille joka oli samaan mieltä. Lähdettiin kotiin päin.

Ehdittiin ajella sellanen 15km, kun puhelin soi. Lastenlääkäri oli vielä katsonut niitä keuhkokuvia ja sanoi, että jos kuitenkin tultais vielä käymään takaisin. Että kun ei ihan varmaan voi sanoa, että onko kyseessä keuhkokuume vai jotain muuta. Kun Juuso kuitenkin on noin pieni, niin jos varmuuden vuoksi alotettaisiin sitten antibiootit. Tehtiin U-käännös ja käytiin hakemassa ABC:ltä varmuuden vuoksi hammasharjat ja iltapalaa. Osastolle Juuso juoksi taas lattiaan piirrettyjä viivoja pitkin. Tällä kertaa sitten jo kolmas lääkäri katsoi samalle illlalle korvat ja kuunteli keuhkot. Antibiootteja se sitten määräsi. Kuitenkin, kun peruskunto on niin hyvä, niin antibioottikuurin voisi antaa suun kautta kotona. Kahta eri antibioottia tuli nyt sitten. Toista kahdesti päivässä ja toista kolmesti. Sieltä lastenosastolta Juuso sai sitten pikkuauton. Vähän paremmat palkinnot, mutta noin kaikenkaikkiaan ihan hyvä saalis noiden "reipas lapsi"-lahjojen osalta.

Toivottavasti nyt antibiootit sitten puree ja selvitään ilman sairaalareissuja.

Poliklinikat X Y Z ja Q

Yleensä on ihan kiva asua täällä keskellä ei-mitään. Mutta tuo keskussairaala saisi olla vähän lähempänä. Ennen olen ajatellut tätä vain synnytysten ollessa ajankohtaisia, mutta nyt tuli taas sellainen fiilis, kun postilaatikosta tuntuu löytyvän joka päivä uusi kirjekuori. Joka päivä uusi kutsu jollekkin eri paikkaan. Neljä käyntiä yli 50km päähän reilun kuukauden sisään. Korvapolille, foniatrian polille, lastenosastolle, kirurgian polille ja labraan. Noista korva-ja foniatrian polit liittyy samaan käyntiin. Onneksi lapset on hoidossa ja saan ottaa yhden pojan kerrallaan reissuun. Ei tarvitse yrittää pidellä huutavaa mukulaa sylissä samalla, kun yrittää kuunnella lääkäriä ja katsoa, mitä pahuutta se toinen nyt tekee...

Ennen joulua siis tiedossa vielä Juuson sydänkuulumisia ja ehkä myös pientä pintaraapaisua siitä, mitä Joonalle siellä foniatrilla sanottiin.