lauantai 15. joulukuuta 2012

Kontrolli Kokkolassa

Juusolla oli tänään sydänkontrolli. Tällä kertaa ei tarvinnut ajaa OYS:iin, vaan kontrollipaikkana oli K-PKS. Tästä syystä myös näin omituinen kontrollipäivä, eli lauantai.

Ajelimme aamupäivästä Juuson kanssa Kokkolaan ja koko matkan takapenkiltä kuului iloinen höpötys. Osastolla Juuso käveleskeli ympäriinsä ja kiipeili penkille. Kauhea vauhti koko ajan päällä.

Ensin käytiin hoitajan luona. Hoitaja muisti Juuson toissakesältä. Oli kuulemma niin hyväntuulinen pieni mies, että jäi mieleen. Pituutta ei tällä kertaa mitattu, koska edellisestä neuvolasta on niin vähän aikaa. Paino katsottiin nyt ensimäistä kertaa isojen ihmisten vaa'alla ja tulos näytti vähän vähemmän, kun neuvolakäynnillä (11,7kg). Verenpaineen otosta Juuso ei tykännyt yhtään, vaan huusi kun syötävä. Saatiin jotain lukuja kuitenkin. Ennenkun ehdittiin ottamaan verenpainetta jalasta, tuli lapratäti ottamaan astruppia (jota ei voitu omassa TK:ssa ottaa). Olin aikasemmin kertonut, että Juuso pisti viime viikolla labrassa vastaan niin paljon, et mä en saanut yksin pidettyä siitä kiinni. Hoitaja vähän hymyili sille, mutta huomasi nyt, että mä en todellakaan saa pidettyä Juusoa paikoillaan, kun se suuttuu. Sain pidettyä jalat ja toisen käden kiinni, mutta sitten se käsi, minkä sormen päästä sitä näytettä otettiin, ei enää mahtunut omiin käsiini ja hoitaja joutui tulla vähän avuksi.

Näytteenoton jälkeenkään ei meinannut itku loppua ja ehdin jo harmitella ääneen, kun en tajunnut ottaa tuttia mukaan. Hoitaja kävi sitten hakemassa Juusolle tutin ja kun kaivoin vielä laukusta kainaloon rätin, saatiin pikkumies rauhoittumaan. Siinä tutin ja rätin kanssa sylissä oli niin hyvä olla, että saatiin ne verenpaineet kädestä ja jalasta otettua. En vain itse tajunnut katsoa ollenkaan mitä lukuja se kone näytti. Saturaatiot oli 89.

Juuso oli edelleen aika väsynyt, kun siirryttiin kardiologin luokse. Tutin ja rätin kanssa makoili aivan rauhassa koko ultrauksen ajan. Katseli mun kädessä pyörivää Ihaa-avaimenperää.

Sydäntilanne on hyvä. Kaikki oli niinkun pitääkin. Seuraavan kerran tarttee Helsinkiin vasta joskus siellä 3-4 vuotiaana. Olin jostain syystä ollut tähän asti siinä luulossa, että se seuraava katetrisaatto olis tuossa n. kahden vuoden iässä, mutta se onkin sitten vasta tuolla 3-4 vuotiaana, juuri ennen sitä seuraavaa leikkausta. En myöskään tiennyt, että sen TCPC- leikkauksen yhteydessä jätetään joku reikä, joka sitten usein n. vuoden päästä leikkauksesta suljetaan katetroimalla.

Seuraava sydänkontrolli on Kokkolassa puolen vuoden päästä. Päätettiin myös, että käydään sitten labrat Kokkolassa, että saadaan kaikki otettua kerralla. Neuvolat ihan normaalisti ja fysioterapeutin kontrolli sinne seuraavan neuvolan lähistölle.

Kardiologin mukaan Juuso on omassa sarjassaan harvinaisen vetreä. Näin tuumasi kardiologi, kun oli puhetta tuosta Juuson liikkumisesta.

Kotimatkan pikkumies sitten nukkui.

torstai 6. joulukuuta 2012

Labratätejä moikkaamassa

Juusolle tuli aika seuraavaan kontrolliin ja komento käydä verikokeissa omassa terveyskeskuksessa viikkoa ennen. Käytiin sitten eilen aamulla ottamassa kokeet. Vein ensin Joonan hoitoon ja suunnattiin sitten Juuson kanssa terveyskeskukseen. On tosi ihanaa, että pienen lapsen kanssa pääsee jonon ohi, eikä tarvitse kovin kauaa odotella. Kaksi kolmesta labratädistä muisti Juuson. "Voi onko tämä se vauva joka täällä kävi! Voi kun se on kasvanut valtavasti!". Itse kokeiden otto sujui harvinaisen hyvin. Suoni löytyi heti ja verta tuli kaksi putkiloa oikein nätisti. Ja Juuso huusi kun syötävä oikein reippaasti. Ja pisti vastaan kyllä ihan kiitettävissä määrin. Lohdutukseksi Juuso sai avata joulukalenterin ja sai tarroja ja pyyhekumen. Siinä kohti sitten kun juteltiin Juuson tulevasta leikkauksesta ja sen jälkeisesistä INR-mittauksista tajusi se kolmaskin täti, että "Onko tämä SE?". Joo sehän se. Yksi pyydetyistä verinäytteistä oli selainen, että sitä ei voitu omassa terveyskeskuksessa ottaa ja soittelin siitä sitten keskussairaalaan. Sen näytteen vastauksen saa viidessä minuutissa, joten sen ottaminen onnistuu sitten kontrollipäivänä. Siinä vaiheessa sitten kun saatiin Juusolle haalarit päälle, irtosi ensimmäinen hymy sille reissulle. Taisi pieni tajuta, että nyt kun puetaan, homma on ohi. Tosin kun vein sen hoitopaikkaan, niin sen verran oli loukkaantunut poika, että ei voinut heitä sanoa. Mökötys oli ohi siihen mennessä kun tulin poikia hakemaan ja siinä kohti Juuso sanoikin sitten ihan uuden sanan "täti hee-iii" sanoi Juuso heiluttaessaan hoitotädille.