Leikkaus ja toipumista

Eilen oli siis leikkauspäivä ja tänään on aloitettu toipuminen.

Eilen aamulla menimme lastenklinikalle kävellen vähän ennen kahdeksaa. Juuso sai siinä sitten aika pian esilääkkeet ja tunnin verran pelasi puhelimella ensin isänsä sylissä ja sitten minun sylissäni. Esilääkkeet teki vähän tokkuraisiksi ja vielä siinä juuri ennen saliin lähtöä Juuso kysyi, että "mikki mimä en taa pelata?".

Juuson mentyä palasimme mäkkäritalolle syömään aamupalaa ja nukkumaan. Päiväunien jälkeen lähdettiin sitten hakemaan lohtumässyroskaruokaa ja tappamaan aikaan Myyrmanniin. Siellä alkoi tuntua jo aika pitkältä ja aika neuroottisesti tuli kytättyä puhelinta sellaisella "SOI JO!!"-ajatuksella. Ja voin kertoa, että kovin ystävällisellä äänensävyllä ei se "nyt on huono hetki, soita myöhemmin!"-kommentti sille puhelimyyjälle tullut, joka sattui siinä kolmen aikaan soittamaan.

Lopulta neljän tietämillä odotettu kirurgin puhelu sitten tuli. Leikkaus oli ohitse ja kaikki kunnossa. Leikkauksessa oli mennyt tosi pitkään, koska kiinnikkeitä ja kollateraalisuonia oli ollut paljon. Juuson vointi oli kuitenkin ollut koko leikkauksen ajan vakaa, eikä sydäntä ollut tarvinnut pysäyttää. Muutenkaan mitään takapakkeja ei leikkauksen aikana ollut.

Palasimme mäkkäritalolle ja soittelin heti teholle, että milloin Juusoa voisi tulla katsomaan. Sain luvan tulla vaikka heti. Ensimmäisen vierailun Juuso käytännössä nukkui. Illalla toisella vierailulla sitten jo silmät kävivät vähän auki ja raukka yritti hengitysputkesta huolimatta kovasti puhua. Siinä illalla oli puhetta, että kunhan Juuso on kunnolla hereillä, poistetaan hengitysputki.

Juuso oli herännyt kunnolla sitten vasta aamulla ja kahdeksan aikaan oli sitten vaihtunut hengitysputki happiviiksiin. Juuso oli myös jo ihan hereillä. Kovasti on kiukkuinen pieni mies. Kun ei saa juoda, kun on ihan väärää pillimehua, kun oma unirätti puuttuu, kun ei saa mennä kotiin, kun ei saa nousta, kun ei saa itse käydä vessassa, kun Joona ei tuu katsomaan, kun ei saa syödä paahtoleipää ja kun kukaan ei ota syliin. Lopulta kaikkiin kieltäviin vastauksiin kyllästynyt poika totesi "Mikki mimä en taa tehdä mitään!!". Aamulla yritin selittää, että "kun sun pitää parantua ensin" ja Juuso totesi vain, että "mimä olen jo pa-antunut!".

Oikeaan keuhkoon oli vähä kertynyt nestettä, mutta muuten Juuson vointi on ihan hyvä. Aika sellainen normaali, mikä tämän leikkauksen jälkeen yleensä onkin. Kamala jano ja kovat nesterajoitukset tuntuvat pikkumiestä eniten harmittavan. Niin ja ne happiviikset.