torstai 6. joulukuuta 2012

Labratätejä moikkaamassa

Juusolle tuli aika seuraavaan kontrolliin ja komento käydä verikokeissa omassa terveyskeskuksessa viikkoa ennen. Käytiin sitten eilen aamulla ottamassa kokeet. Vein ensin Joonan hoitoon ja suunnattiin sitten Juuson kanssa terveyskeskukseen. On tosi ihanaa, että pienen lapsen kanssa pääsee jonon ohi, eikä tarvitse kovin kauaa odotella. Kaksi kolmesta labratädistä muisti Juuson. "Voi onko tämä se vauva joka täällä kävi! Voi kun se on kasvanut valtavasti!". Itse kokeiden otto sujui harvinaisen hyvin. Suoni löytyi heti ja verta tuli kaksi putkiloa oikein nätisti. Ja Juuso huusi kun syötävä oikein reippaasti. Ja pisti vastaan kyllä ihan kiitettävissä määrin. Lohdutukseksi Juuso sai avata joulukalenterin ja sai tarroja ja pyyhekumen. Siinä kohti sitten kun juteltiin Juuson tulevasta leikkauksesta ja sen jälkeisesistä INR-mittauksista tajusi se kolmaskin täti, että "Onko tämä SE?". Joo sehän se. Yksi pyydetyistä verinäytteistä oli selainen, että sitä ei voitu omassa terveyskeskuksessa ottaa ja soittelin siitä sitten keskussairaalaan. Sen näytteen vastauksen saa viidessä minuutissa, joten sen ottaminen onnistuu sitten kontrollipäivänä. Siinä vaiheessa sitten kun saatiin Juusolle haalarit päälle, irtosi ensimmäinen hymy sille reissulle. Taisi pieni tajuta, että nyt kun puetaan, homma on ohi. Tosin kun vein sen hoitopaikkaan, niin sen verran oli loukkaantunut poika, että ei voinut heitä sanoa. Mökötys oli ohi siihen mennessä kun tulin poikia hakemaan ja siinä kohti Juuso sanoikin sitten ihan uuden sanan "täti hee-iii" sanoi Juuso heiluttaessaan hoitotädille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti