maanantai 16. maaliskuuta 2015

Oman onnensa nojassa

Perjantaina päästiin kotiin. Ja kieltämättä tuntui, että aika oman onnemme nojassa tässä ollaan. Onneksi olin itse sen verran kuusalla, että soitin jo torstaina paikalliseen apteekkiin Juuson lääkkeistä. Kotiin jatkui Furesis, Spirix, Marevan ja Revatio. Näistä Revatio ja Spirix olivat tilattavia ja olisi tullut hätä käteen, jos en olisi niistä etukäteen ymmärtänyt soittaa.

Lähtiessä kyselin ohjeita kotiin ja aika hyvin sainkin liittyen liikkumiseen, ruokaan jne. Mutta sitten se Marevan ja INR. Sain ohjeeksi käydä tiistaina ottamassa sen INR-arvon ja tämä on ihan selkeä homma. Omassa tk:ssa on se pikamittari ja sain sinne vietäväksi jopa sellaisen lapun. Mutta sitten tulikin se ongelma: minne soitan siitä INR-arvosta ja kysyn sitä Marevanin annostusta? Siihen ei kukaan osannut minulle vastata. Lääkäri totesi vain, että "kunhan soitat johonkin, että se tulee sitten annettua". Ööö.. Siis hä? Tämä lääkäri osasi kertoa, että toinen lääkäri oli soittanu jollekkin jonnekkin, mutta sitten ei oikein tiedetty kuitenkaan, että kenelle ja minne. Tällaisten ohjeiden kanssa olisi sitten tarkoitus huomenna pärjätä. Ottaa puhelin käteen ja koittaa soitta JOHONKIN.

Seuraava vastoinkäyminen tuli sitten lauantaina illalla. Juusolle nousi kuume. Soitin K4:lle ja kysyin, sieltä neuvoa, että saako sitä seurata kotona, vai pitääkö lähteä päivystykseen. Sain ohjeeksi seurata aamuun asti kotona. Kuulemma uudelleen kerääntyvä pleuraneste voi nostaa lämpöä. Tästä ehdin jo vähän hätääntyä, mutta onneksi ystäväni sattuu olemaan lastensairaanhoitaja ja osasi kertoa, että jos se olisi sitä pleuranestettä, niin se vaikuttaisi hengitykseen, joten uskalsin jäädä kotiin seuraamaan Juuson vointia. Kuume kuitenkin laski jo illan aikana itsestään.

Juuso on ollut räkäinen ja yskinyt limaa leikkauksesta asti. Ensimmäisenä yönä kotona Juuso heräsi tähän yskimiseensä monta kertaa ja kävin monta kertaa rauhoittelemassa pientä ja silittelemässä päätä, jotta uni pystyi jatkua. Viime yönä heräsin sitten taas Juuson itkuun ja kun menin katsomaan, oli Juuso oksentanut. Vointi oli muuten hyvä, joten odottelimme aamuun. Aamulla Juuso söi jo paahtoleivän ja näytti vointi paremmalta, joten uskalsin antaa aamulääkkeet. Ne olivat vatsalle kuitenkin liikaa ja tulivat ylös samantien, joten ei muuta kuin puhelin käteen ja soittamaan päivystykseen.

Ensin odotin 25min, että pääsin päivystykseen läpi. Siellä hoitaja kuunteli ja kirjoitti tietoja ylös ja aikoi kysyä lääkäriltä, että mitä tehdään ja soittaa takaisin. Hetken päästä puhelin soi ja oman tk:n hoitaja sanoi lääkärin kehoittaneen soittaa Helsinkiin, kun mitään Juuson tietoja ei täällä oikein ole eikä muutenkaan oikein osaa sanoa, miten tällaisissa tilanteissa yleensä toimitaan. Soitin Helsinkiin. Siellä ihmeteltiin, että miksi sinne oikein soitan ja kuulemma Juuson tiedot on perjantaina faksattu JOHONKIN, että kyllä ne siellä pitäisi olla. Ensin puhelimeen vastannut henkilö meinasi pyytää jonkun hoitajan puhelimeen, mutta hetken päästä hän palasi sitten itse linjan toiseen päähän ja totesi vain, että ei voi auttaa, kyllä se hoitavan lääkärin olisi pitänyt osata ottaa jotain kantaa, kiitos ja näkemiin. Tässä kohti olin jo ihan taas itku kurkussa, että mitä ihmettä oikein teen!

Seuraavaksi kokeilin soittaa sitten Kokkolaan K-PKS:n lastenosastolle. Selitin hoitajalle kuinka olen soittanut jo päivystykseen ja Helsinkiin ja kukaan ei osaa auttaa. Hoitaja otti ylös Juuson tiedot ja lääkkeet ja aikoi konsultoida lastenlääkäriä ja soittaa pian takaisin. Puoli tuntia odottelin puhelua ja sitten hoitaja soitti. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että Juuson lääkkeitten kanssa ei tarvitse olla nyt niin huolissaan. Jos selkeästi ei oo ehtinyt imetyä, vaan on oksentanu ne heti ulos, voi koittaa antaa niitä myöhemmin uudestaan. Nesteenpoistolääkkeiden kanssa kun on vähän se, että ei niillä ole kauheasti virkaa, jos kerran ei neste pysy sisällä muutenkaan. Jos vointi on ihan hyvä muuten, voi olla kotona. Mutta jos vielä iltalääkkeet oksentaa tai jos vointi huononee niin sitten suoraan osastolle. Sovittiin, että yritän antaa yhden lääkkeen kerrallaan noita aamulääkkeitä nyt uudestaan. Revation annoin ja se pysyi sisällä melkein tunnin, joten ehti toivottavasti imeytyä.

K-PKS os. 1 ei petä koskaan <3

Nyt vain seurataan vointia. Neljä lähes valvottua yötä viikon sisään altaa tuntua jo vähän omassa päänupissa. Mutta kyllä tää tästä taas. Huomenna sitten tosiaan se INR-arvon mittaus ja uusi soittelurumba, että kukahan osais meille ne Marevanin annostelut kertoa...

5 kommenttia:

  1. Kun meillä oli marevanrumba, meidän piti soittaa Vaasaan, ja siellä Johanna Uunila sitten kertoi annostukset kun oli neuvotellut Helsingin kanssa jos oli poikkeuksia... Vähän ajan päästä osaatte itse arvata ne annostukset, mutta lääkäri pitää kuitenkin sanoa mitä on. Me asutaan Pietarsaaressa.

    VastaaPoista
  2. Uskomatonta pompottelua. Onneksi sinä et ole ihan keltanokka näissä asioissa!
    Marsa

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä arkeenne :) Luin useamman postauksen kerralla. Meillä on muutes ollut kans Johanna Uunila lääkärinä, kun esikoisella oli sydänvika myös, nyt jo umpeen mennyt.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa samanlaiselta kuin meillä Glennin jälkeen. Omassa sairaalassa kysyivät multa, että kuka ottaa kantaa Marevanin annostukseen.. Toivottavasti asiat selkiintyy!

    VastaaPoista